Me siis lähdettiin yhessä 6 muun tyttösen kanssa Lontooseen. Tää on ollu meidän unelma abouttirallaa siitä lähtien kun me ollaan tavattu (miinus mun BFF jonka kanssa oonkin ollu jo Lontoossa 2007 ja joka ei tuntenu noita tyttöjä entisestään) ja nyt kun mä sain tälläsen superidean joskus ööh viime vuoden puolella että hei kuka lähtee mun kanssa kattoo McFlyta niitten uudelle kiertueelle niin mulla olikin sit yhtäkkiä 6 tyttöä tulossa messiin! Mä sit hommasin meille 7 keikkalippua, kämpän ja lennot hoiti sit kukin itekseen, tai siis lähinnä niin että mä ja mun rakas BFF mentiin kahestaan täältä Lontooseen ja loput 5 tulikin sit keskenään Helsingistä.
Meidän kämppä tosiaan oli Victoria-stationilta viiden minsan kävelymatkan päässä mikä oli ihan täydellistä. Alunperin meidän piti olla Gants Hillissä Pohjois-Lontoossa, mutta sit yllätyksenä tulleen kylppärirempan takia me mentiinkin sit tonne Westminsteriin mikä oli ihan mieletöntä, lukuunottamatta sitä et sen seurauksena meillä oli yks huone ja kylpyhuone vähemmän... Mut me pärjättiin vallan mainiosti, vaikka ajoittain ei meinannu oikeen mahtua kävelemään ja aamuisin aina vähän kesti! Ja verhotangot saatto tulla alas kiinnityksineen päivineen eräs aamu.
Keskiviikko meillä oli lähinnä sellasta iisiä olemista Hannan kanssa kahestaan ennen kun tytöt tuli illalla. Me taidettiin käydä sillon kaupassa sit illasta ja mennä jopa kohtuuajoissa nukkumaan! Torstaina kun kaikki heräs sit melko aikaseen, me käytiin Oxford Streetillä tekemässä pientä shoppailua siinä kaatosateessa, etittiin epätoivosesti jotain kivaa lounaspaikkaa kunnes päädyttiin läpimärkinä Garfunkel'siin mistä me kaikki tykättiin aika paljon! Mä en oo ikinä varmaan eläessäni ollu niin sateen kastelema kun tollon... Ja me käytiin Disney-kaupassa, mikä oli ehkä taas paras hetki mun elämässä.
Perjantaina me sit oltiinki reippaita, käytiin kiertää turistijuttuja (Big Ben, Trafalgar Square, King's Cross), saatoin saada kolme miesmyyjää hajoomaan totaalisesti kirjakaupassa ("Oh but no, those are the ugly ones!") ja sit jossain vaiheessa me eksyttiin takas kämpille et kerettäis ajoissa McFlyn keikalle HMV Hammersmith Apolloon! Mä voin sanoo et mä tykkäsin tosta venuesta ihan mielettömästi, se oli niiiin kotoisa ja rakastin niitä pitkiä baaritiskejä ja mukavia samettituoleja ihan äärettömästi. Puhumattakaan tosta keikasta, mä oon ollu neljällä McFlyn keikalla ja toi oli ehdottomasti mun lemppari niistä. Oon ollu Greatest Hits -, Radio:Active -, ja Above the Noise -kiertueilla ja ne on kaikki keikat ollu Wembleyllä. Mä rakastin tota settilistaa, meidän supermakeita istumapaikkoja, poikien soittotaitoo ja asennetta ja energiaa ja sitä faktaa et olin siellä mun niin monen rakkaan ystävän kanssa.
Lauantai meillä menikin siinä kun meidän kaveri Anni tuli Portsmouthista moikkaamaan meitä poikaystävänsä kanssa. Me kierreltiin ekaks Oxford Streetillä ja me ostettiin Sallan kanssa One Direction -mukit mistä oon niin ylpee ettei mitään! Me sit lähettiin puolen porukan kanssa lounastaa Victoriaan ja käymään kaupassa. Illalla suunnattiin ihan melkein tien toisella puolella olleeseen pubiin missä meillä menikin koko ilta tyhjentäessä baarin siideri-, smirnoff ice - ja tequilavarastoja... Me oltais vielä haluttu mennä homobaariin mutta jouduttiin sit myöhemmin sinne kävellessä vanhan herrasmiehen avulla et se oli remontin takia suljettu!
Sunnuntaina me otettiin kaikki iisisti ja maanantaina me kerettiin vielä lounastaa tossa meidän lähipubissa ennen kun mun piti napata juna Gatwickille ja lennellä kotiin!
Mun mielestä toi oli varmaan paras reissu minkä oon ikinä tehny. En ois halunnu ollenkaan tulla kotiin, oisin voinu olla ikuisuuksia mun ystävien kanssa kiertelemässä Lontoota ja ihmettelemässä ja kattomassa telkkaria kasassa sohvalla ja nauramassa huonoille jutuille. Mulla oli niin älyttömän ihanaa ja hauskaa ja olin niin onnellinen et tänne Saksaan tuleminen oli vähän slap in the face. Eikä yhtään helpottanu mun kaveri-ikävää....
Mutta toivottavasti me päästää pian taas takas ja kerkeisin sillä kertaa nähdä mun irlantilaista kaveria!
