Mähän siis tosiaan asun simppelisti pari kolme kilsaa Hollannin rajalta, Saksan puolella. Ja ajoittain oon niin onnellinen että asiat on näin...
Ei sillä, ettenkö rakastais Hollantia oikeen kovasti. Koska rakastan, rakastan hyvin paljon koska siellä mulla on aina sellanen olo ku oisin Englannissa, koska kaikki vaan on tosi englantilaista ja ihanaa. Myös ihmiset on astetta ystävällisempiä ja käytökseltään paljon lämpimämpiä kun saksalaiset, ja hollantilaisten asenne on muutenki vähän enemmän hakuna matata kun saksalaisten, koska saksalaiset on tosi virallisia. Paljon ystävällisempiä ja hyväntuulisempia kun suomalaiset, mutta siis tosi virallisia verrattuna hollantilaisiin. Ja vaikka luulis, että täällä rajalla sitä ei ees huomaa, niin oi kyllä sen vaan huomaa ja veikkaan et paremmin kun missään muualla. Mulle ainakin kaikki on täällä ollu niin uskomattoman ihania ja ystävällisiä, ja vaikken tosiaan ymmärrä tätä hollantilaisten miesten tapaa iskeä silmää koko ajan niin silti en tunne itteeni koskaan mitenkään vaivaantuneeks näitten seurassa. Saksalaiset on tässä paljon jäykempiä ja siis se on niin iso ero jutella saksalaisen ja hollantilaisen miehen kanssa, niin uskomattomalta kun se kuulostaaki!
Mut hollantilaiset... NE EI OSAA AJAA AUTOA. Tää kuulostaa niin jumalattoman rajulta, mutta kun siis ihan oikeesti, tää on niin totta. Näillä ei oo minkäänlaista käsitystä siitä miten sää vaikuttaa ajamiseen, saatika sit vilkkujen käytöstä. Oikeesti noi vilkut on varmaan kaikkein raivostuttavin juttu mitä inhoon ihan käsittämättömästi kun niitä ei vaan yksinkertasesti käytetä vaikka oikeesti ois tarvetta kun takana tulee autoja. Ja siis nää myös ajaa aivan järkyttävän kovaa, ihan sama millanen tie ja ollaanko keskellä kaupunkia, on ihan ookoo ajaa 70-80km/h ja sit liikennevaloissa ni niihinhän pysähdytään vasta sit kun ne on punaset. Niihin ei tarvii ees hidastaa, ku kyllähän niistä nyt kerkee aina. Ja siis joo ei täällä jos on yli 2v vanha auto niin voit olla ihan varma et ne on yleisesti ottaen vähintään yhdestä kulmasta ihan naarmuilla. Sarjassamme et mä ajan tollasta Mercedestä, mikä on kolmesta kulmasta niin skraaduilla ettei mitään. Oon jopa hankkinu yhen lisää vasempaan etukulmaan, mikä oli ehkä koomisin juttu ikinä. Näillä oli tollanen muurihässäkkä tossa pihalla - nimenomaan oli - ja mä siis kääntelin autoa tossa pihalla ja varoin osumasta hostiskän hienompaan Mercedekseen. Oli tosi fiksua unohtaa että autossa on kanssa se keula ja että se muurihässäkkä on olemassa. Koska seuraava asia mitä tiedän niin mun armaan auton keula jumiutuu tohon muurihässäkkään ja pistää osan siitä hienosti palasiks. Mä paniikissa loogisesti juoksen sisälle ja ilmoitan et "I HIT THE THING." En oo ikinä tuntenu itteäni yhtä vähä-älyiseks, mut kai tän hetken oli joskus tultava. No, nopeesti katottuna autossa ei oo mitään, joten hurauttelin siitä sit Lexien kanssa judotreeneihin, missä mun hyvin rakkaat judoystävät (noitten lasten vanhemmat, ikähaarukka 40 ylöspäin!!) nauro vedet silmissä kun selitin siitä hiton muurihässäkästä. Kun tulin kotiin tää kyseinen muurihässäkkä oli purettu ja siis mä saan edelleen kuulla tästä joka viikko, mikä on ehkä ihan ookoo.... En muutenkaan kyllä kykenis unohtaa tota ihan helpolla, voin kertoo et mua varovaisempaa peruuttajaa ei tällä hetkellä löydäkään.
En myöskään kestä sitä miten onnellinen oon täällä ihan vaan sillä että oon viikonloput kotona, nimimerkillä kulutin tänään 2-3h siihen, että selvitin ihan mielettömässä sotkussa olleen postikorttienripustamisnarun mikä oli myös täynnä pyykkipoikia ja oon lukenu viikonlopun aikana sellaset 300sivua saksankielistä kirjaa, mitä luen normaalia viistoista kertaa hitaammin. Ja siis toi on mun eka oikee krimi minkä oon lukenu, koska DaVinci Code ei oo mikään krimi. Mä siis luin tai siis luen, mulla on vikat 50 sivuu lukematta mut luen ne tänään illalla. Tän kirjan on kirjottanu Nele Neuhaus joka on siis saksalainen kirjailija ja tän kirjan nimi on kaikessa hirveydessään Schneewittchen muss sterben (Lumikin täytyy kuolla), mutta siis herranjumala miten hyvä voi kirja olla! Tosta kirjasta ei tosiaankaan tiedä mitä siinä tapahtuu ja kuka on syyllinen mihinkin, mut mä oon niin rakastunu tohon et hankin todennäköisesti Nele Neuhausin muitakin kirjoja. Nyt mun pitäis lukasta pari muuta krimiä, mitkä Clarine tänään tyrkkäs mulle luettavaks. Mulla nyt on onneks aikaa lukea vaikka miten paljon ja luen ihan tosi mielellään saksaks, joten tää on oikeesti ihanaa! En muista millon sain viimeeks aikaseks luettua kirjan Suomessa.
Mun ens viikko on ihan kaaos, koska mun pitää huomenna varata aamulla klo 10 keikkaliput, minkä jälkeen mun pitää juosta salille, minkä jälkeen syön lounasta mun hostmaman siskon ja tyttären kanssa, jonka jälkeen yritän ehkäehkä rynnätä kaupungille, mistä mun pitä ehtiä klo 15:15 lasten koululle, joten todennäkösesti jätän kaupunkiosion tiistaille, koska mun pitää hankkia joululahjoja. Keskiviikkona mulla on vapaa aamu ja täysi iltapäivä, mut sit torstaina meen fyssarille ja salille heti aamusta ja iltapäivällä mulla on ohjelmaa vaikka kuinka + mun pitää onnistua pakkaamaan mun tavarat jossain välissä, koska lähen perjantai-iltana/lauantaiaamuna joulun viettoon 60km pohjoiseen mun viikonlopputädin luokse eikä mulla oo mun takastuloajankohdasta mitään muuta tietoa, kun että mun pitää olla pari päivää ennen uutta vuotta himassa, että saan pakattua uudet kamat uuden vuoden viettoa varten, kun mennään sit Marknesseen jotta pääsen baareilemaan ekaa kertaa Hollannissa ja vieläpä mun söpön serkkupojan kanssa. Ootan jo nyt lauantaina et pääsen eroon kaikista mun velvollisuuksista pariks päiväks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti