Mä tosiaan vietin mun Uuden Vuoden mun perheen kanssa, alkuperäisten suunnitelmien mennessä enemmän tai vähemmän mönkään. Mun hostmamin sisko oli täällä perheineen, eli meillä oli talo täynnä ja järkyttävä määrä lapsia, mut toisaalta mä sain olla aikalailla omissa oloissani ja juoda skumppaa sen verran mitä huvitti.
Mä en oo ikinä tykänny liiemmin koko vuoden vaihtumisesta sun muusta, koska se on vaan jollain tapaa mulle vähän turhan yliarvostettu juttu. Toisaalta rakastan sitä että saa laittaa sen paljettimekon päälle ja korkeen korot ja glitteriä kynsiin ja juoda skumppaa ja vaan skumppaa, mut toisaalta taas ai että inhoon sitä et en koko tammikuussa osaa kirjottaa päivämäärää oikein.
Tänä vuonna mulle tuli tää vuoden vaihdos melko hyvään saumaan. Mun 2011 oli kokonaisuudessaan aivan törkeen rankka kun näin jälkeen päin ajattelee, ja jotenkin on tosi ihanaa että voi kääntää nyt vähän puhdasta sivua eteensä.
Mä olin koko alkuvuoden tosi paljon sairaana, vietin aikaani stressaamalla ylppäreitä sen sijaan että oisin lukenu niihin, pistin heti tammikuun alusta erään ihmissuhteen poikki ja jouduin kestämään siitä aiheutunutta painetta. Toi sairastelu nyt ihan itessään tais olla se rankin juttu, nimimerkillä vedin penkkarit, abiristeilyn sekä kirjotukset läpi antibioottikuurien kanssa.
Kirjotusten jälkeen kuitenkin vähän helpotti kun pääsin viikoks Lontooseen äidin kanssa ja McFlyn keikalle. Sen jälkeen mulla oli muutama viikko lomaa ja taisin olla jonkun verran Helsingissä ja sit alotinkin työt, minkä parissa mä vietinkin suurimman osan kesästä. Mun ylppärijuhlat oli ihanat, mut toisaalta ne oli melko stressaavat ja sit kesäkuun alussa mun vanhemmat päätti erota mikä oli melko rankka juttu. Thank god mulla oli mun ystävät ja työt, minkä parissa mä sitten aika paljon vietinki aikaa ja näin. Mun paras ystävä muutti kesäkuun alussa Ruotsiin, mikä oli kanssa aika rankka juttu mulle - ihminen jota normaalisti näki melkein joka päivä ei ollukaan enää joka päivä messissä. Tähän aikaan sain hienon idean että jään tonne kotialueelle töihin ja jeesaan iskää firman kanssa... What a wonderful idea.
Mun kesä oli aika ihana, vaikka meillä kotona ei ollukaan niin kivaa. Heinäkuussa tapasin kivan pojan jonka kanssa mulla sit olikin eka oikee suhde ja se oli hienoo niin pitkään kun sitä kesti ja niin pitkään kunnes mun sitoutumiskammo ja wanderlust otti vallan ja päädyinkin sit ettimään aupairpaikkaa kaikesta huolimatta. Loppukesästä kävinkin sitten Tallinnassa mun ihanan ystävän kanssa parin päivän reissulla ja yritin ottaa vähän rennommin sekä työn että kavereiden suhteen.
Alkusyksystä mä sitten löysin kun löysinkin ihanan aupairperheen ja rupesin valmistelemaan mun lähtöä, mikä johti siihen että halusin olla sinkku ja vapaa ja partyyyy ja syyskuun puolivälissä mä sit olinkin kun olinkin taas sinkku ja mun työt loppu sitten syyskuun lopulla, millon lähdinkin sit Helsinkiin ja vikan kuukauden vietinkin sit tiiviisti mun tyttöjen kanssa Helsingissä ja kavereitten kanssa kotipuolessa. Myös mun paras ystävä tuli käymään Suomeen mikä oli aiiivan upeeta ja olo vähän helpotti.
Noihin aikoihin myös mun äiti löys itelleen talon ja mä pakkasinkin osan mun tavaroista äidin hoiviin, koska mun lento Saksaan olikin sit jo 21. päivä lokakuuta. Siinä missä äiti muutti pois, piti munkin vähän keräillä kamojani ja miettiä mitä teen mun hevoselle ja näin päin pois. Mun vikat viikot Suomessa oli melko rankkoja ja jätin pari ihmissuhdetta sellaseen jamaan etten tosiaankaan tiedä mitä mä teen jos ja kun meen takas Suomeen. Onneks kuitenkin mun rakkaimmat oli ihanan rohkaisevia ja ihania ylipäätään, mikä toisaalta helpotti lähtemistä.
Lokakuun lopulla mä sitten suuntasinkin tänne Saksaan ja asettauduin aloilleni, mikä on vieny multa oikeestaan koko loppuvuoden. Oon ollu täällä melko pitkään mutta mä oon saanu hyvin vähän aikaseks - vasta viimesen kuukauden aikana oon yrittäny hankkia itelleni kavereita ja oon saanu päähäni että haluun jäädä tänne opiskelemaan. Onneks mä tuun hirveen hyvin toimeen mun perheen kanssa ja rakastan olla täällä tosi kovasti, eikä mulla oo ollu koti-ikävää missään vaiheessa. Toki, ikävöin mun perhettä ja ystäviä ja hevosta aivan äärettömästi, mutta se ei oo sellasta ikävää että haluaisin väkisin tulla kotiin. Täällä Saksassa judosta on tullu mulle tosi tärkee juttu - en siis oo ite menny sekaantumaan tähän harrastukseen, mutta mun perheen toisiks vanhin tytär on aivan huippuhyvä ja oon meidän judokoululla hyvin rakastettu ja viihdyn siellä mielettömän hyvin.
Vietin myös yhen viikonlopun Nepetan luona, missä vietin myös joulun. Kyseinen kartano ja kaikki on mulle ihan täydellinen rentoutumispaikka ja Nepetan perhe on aivan mahtava. Oon aivan rakastunu siihen... miljööseen ja siihen ettei siellä oo lapsia, kaikella rakkaudella.
Mun 2011 oli siis täynnä isoja muutoksia - valmistuin koulusta, kävin edellisiä kesiä enemmän töissä, mun vanhemmat eros, minkä takia äiti muutti pois kotoa, mä seurustelin ja erosin, ajoin ekaa kertaa elämässäni ojaan, olin erossa mun parhaasta ystävästä ekaa kertaa yli kuukauden, muutin pois kotoa ja vieläpä ulkomaille vieraaseen perheeseen... Aika paljon kaikkea ja melko rankkojakin asioita, mutta mulla on ollu myös tosi paljon hienoja ja onnellisia hetkiä ja jollain tapaa tää vuosi oli tosi hyvä. Kaukana tasapainoisesta ja rauhallisesta ja helposta, mutta nyt tiedän miten vahva oon ja mihin kaikkeen pystyn ja ymmärrän myös sen et kaikki ei oo niin yksinkertasta saatika helppoa mutta kaikesta pääsee yli.
2012 ei tuu olemaan helpompi vuosi näillä näkymin, mutta tasapainoisempi. Mulla on myös niin hienoja juttuja edessä, kuten maaliskuussa viikon loma Suomessa, Lontoon reissu mun rakkaimpien tyttöjen kanssa huhtikuussa, kielikurssi ja toivottavasti yliopisto, kavereiden ylioppilasjuhlat Suomessa, mahdollinen loma Ranskassa/Espanjassa kesällä.... Mulla on siis hienoja asioita edessä mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti