Neljän lapsen aupairina ei oo iisiä olla. Ei tosiaankaan, etenkään sillon kun kaikilla neljällä lapsella on huono päivä samana päivänä. Oon tänään nähny niin paljon kyyneleitä ja kuunnellu niin paljon kirkumista ja valittamista ja jos sun mitä vikinää, ja oon pariin kertaan joutunu ottaa ihan vaan totaalisen breikin omassa huoneessa. Se on ihan uskomatonta miten voi olla et kaikilla on samana päivänä huono päivä ja sit kaikki on vialla ja kaikki on huonosti ja mikään ei käy ja mikään ei oo kivaa. Jos jotain pyydät, niin voit varautuu samantien siihen että keskustelet asiasta 5 minuuttia et saat tahtos läpi. Mulla on ollu näitten lasten kaa alusta asti se et jos mä pyydän jotain, niin se on ihan varma et se tapahtuu tai mitään ei tapahdu. Mä en esimerkiks aamulla kanna kaikkien lasten reppuja autoon ja huolehdi että ne eksyy sieltä kouluun - lapset pakkaa ja ottaa ne mukaan ihan itse.
Tänään ongelmina on ollu ihan simppelinä sellanen asia, et pyysin Lexietä viemään sen lautasen keittiöön ja pistää sen astianpesukoneeseen. Lautanen löysi tiensä keittiöön muttei astianpesukoneeseen, ja tästä seuras se et tää oli eka kerta kun Lexie suuttu mulle. Selvennykseks se että Lexie palvoo mua maasta taivaaseen ja rakastaa mua ihan pohjattomasti, eikä meidän oo ikinä tarvinnu tapella mistään. Paitsi tänään kun kaikki oli tosi vaikeeta. Se lautanen löys kyllä lopulta tiensä astianpesukoneeseen Lexien toimesta, mut jestas miten vaikeeta....
Tänään nyt on ylipäätään vaan ollu kaiken puolesta tosi rankka päivä, mukaanlukien sen et käytiin rekisteröimässä mut vihdoin ja viimein tähän taloon. Tai siis niin että mun virallinen osote täällä Saksassa on tässä talossa... Yeah. Helpommin sanottu kun tehty. Mentiin toimistoon, sanottiin et joo suomalainen tyttö pitäs saada rekisteröityy tänne. Keskustelu oli sanotaanko mielenkiintonen.
Sihteeri: Do you have visa?
awkward silence
Minä: Ugh, no? I mean, Finland is a part of European Union.
Sihteeri: Oh? Really? But don't you still need visa?
Meinasin oikeesti mennä totaalisen sanattomaks järkytyksestä. Mä oikeesti oletan että ihan sama missä virastossa oot töissä, mut jos työskentelet kaupungin leivissä ja vastaat aika tärkeistäkin asioista, niin pitäis kyllä oikeesti olla pääkopassa kans vähän maailmankarttaa ja siis kai nyt kaiken järjen mukaan pitäis vähän ees tietää mitkä maat kuuluu Euroopan Unioniin ja vaikket niitä nyt muistaiskaan niin ihan oikeesti, SÄ ASUT RAJALLA ETKÄ TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN MAAHANMUUTTOPOLITIIKASTA? Nää ihmiset jaksaa yllättää mua tietämättömyydellään joka päivä.
Mut nyt meen tosiaankiin kylpyyn ja juomaan pari lasia viiniä ihan vaan sen takia että mun verenpaine vähän tasaantuu. Jos huomenna ois kivempi päivä?
Joo noi toimistotädit on aina mielenkiintosia. Itse kun menin rekisteröimään itseni - saksa mukavasti ruosteessa - niin selvis etteivät he puhu sanaakaan englantia. Siinä sitten yritä selittää, että mitä pitäis saada tehtyä.
VastaaPoistaSain tosiaan jonkun lapun ja jonotusnumeron. Odotin 45 minuuttia ihan vain tavatakseni toisen toimistotädin, joka ei puhunut sanaakaan englantia. En voinut täyttää hakemusta, koska en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Eli jouduin lähtemään tyhjin käsin. Näytin paperia sitten host-äidille ja tämäkään ei ollut ymmärtää, koska se oli kirjoitettu todella vanhalla laki-saksalla.
Vihdoin kun sain ton kaiken hoidettua, menin taas uudestaan hakemaan sen kirotun jonotusnumeron ja odotin taas mukavat 45 minuuttia että voisin antaa tuon lapun :D siinä tuli semmone fiilis että ei enää ikinä.