Mä tällä hetkellä vähän masentelen Uutta Vuotta, mutta ennen kun palaan siihen niin kerron niin mielelläni mun joulusta!
Mä lähin perjantaina 23. päivä mun äidin ystävän luo jouluks, koska mulla ei ollu minkäänlaista intoa olla täällä kotona 9 lapsen, 8 aikuisen ja 2 koiran keskellä. Joo, meillä on iso talo ja kyllä, tilaa on vaikka muille jakaa, mutta sit kuitenkin meidän keittiöt on molemmat melko pieniä ja en ees rehellisesti halua kuvitella millasta se on meidän pikkukeittiössä 8 aikuisen + epäsäännöllisen määrän lapsien kanssa. No way, not for me, joten mä pakkasin laukkuni ja lähdin määrittelemättömäks ajaks mun äitin hyvin etäisen sukulaisen luo. Nepetalla on 7 lasta, joista kaikki tosin aikuisia joten homma menee vähän eri tavalla. Meitä oli jouluna 7, joulun jälkeen 9 ja sit taas 7 - Nepeta ja Ernst, kolmanneks vanhin tytär M ja sen mies Björn, mister H, Sophie ja parina päivänä Mister H:n tyttöystävä Fifi ja perheen vanhin poika Wedi. Rehellisesti sanottuna mulla oli maailman paras joulu tähän mennessä.
Meidän aattopäivä alkoi tosi rauhallisesti myöhäisen brunssin merkeissä, minkä jälkeen me käväistiin Sophien kanssa kaupungilla viimeistelemässä Sophien lahja ja sit rentouduttiin punaviinin parissa keittiössä. Mitä rakastan aina Nepetalla käydessä on se, että kaikki polttaa sisällä ja kaiken aikaa. Joillekin se on varmasti ahdistavaa ja inhottavaa ja whatnot, mut mä rakastan sitä, koska mulla ei täällä oo vapautta tupakoida sillon kun huvittaa. Sophie laitto sitten meille kalkkunankoipia karpalokastikkeen, punaviinipunakaalin ja knödelien kera. Knödelit on mun ehdotonta herkkua täällä - tosi hankala selittää mitä ne on, mut ne on sellasia perunajauhosta ja jostain muusta jauhosta tehtyja palloja, mitkä on tahmeitä ja niitä syödään siis ihan niinkun riisiä ja perunoita kastikkeen/lihan/whatever kanssa, ja mä siis rakastan niitä ihan yli kaiken. Meidän illallinen oli fiilikseltään ja näin ihan kun mistäkin parhaasta amerikkalaisesta leffasta, etenkin loppuvaiheessa kun juotiin vaan viiniä ja kaikki tupakoi ja miehet oli kaikki niin komeita niitten bleisereissä ja kaikkea.
Me mentiin sitten illemmasta hollantilaiseen kirkkoon ja me "lapset" hihiteltiin eturivissä kun mitkäkin koska joulukirkko hollanniks on ihan no-no. Tää perhe siis puhuu saksaa ja on saksalainen ylipäätään. Kirkon jälkeen näitten toisiks nuorin lapsi, nuorin poika mister H kävelee kirkosta ulos, sytyttää tupakan ja sanoo "After this bullshit I'm gonna need at least two shots of vodka and a cigarette". Olin btw ainut naisista joka joi koko viikon miesten kanssa vodkaa!! Ja ne oli niin ylpeitä musta.
Joulukirkon jälkeen me mentiin kotiin, kaikki otti lasilliset punaviiniä ja mentiin ensimmäiseen olohuoneeseen istumaan, missä Ernst, perheen isä luki meille jouluevankeliumin saksaks. Sit sen jälkeen näillä on joka joulu Weihnachtszimmer eli jouluhuone, missä siis seisoo sit joulukuusi ja lahjat ja seimi ja whatnot. Sit kun Ernst soittaa kelloa, nuorin perheestä eli tänä vuonna minä saa mennä huoneeseen ensimmäisenä. Sitten me lauletaan joku joululaulu (mikä tänä vuonna päätty kaikkien osalta hysteeriseen naurukohtaukseen), sit halaillaan ja pussaillaan ja toivotetaan hyvät joulut ja sit sulle näytetään sun oma lahjapöytä. Mä olin aivan järkyttynyt että mulla oli oma lahjapöytä, koska siis en tosiaankaan ollut odottanut yhtä ainutta lahjaa, ja sit olinkin ihan kyynelissä siellä kun Ernst näytti mulle mun pöydän ja mulle oli tosiaan hankittu lämpötohvelit, pashmina, hansikkaat, shamppanjapullo lasien ja coolerin kanssa, saippuaa sekä karkkia ja tää oli tottakai mulle ihan liikaa kun itkeskelin siellä ja olin niin kauheen kiitollinen. Tän jälkeen me sit istuttiinkin loppuyö ihan vaan juttelemassa ja nauttimassa alkoholia reiluin määrin.
Meidän seuraava joulupäivä oli kanssa melko rauhallinen eikä tehty mitään hyödyllistä, kunhan juotiin punaviiniä ja olutta pitkin päivää niinkun oikeestaan koko viikko. Tapaninpäivänä me käytiin sirkuksessa ja mä silitin elefanttia ja se oli niin kauheen ihana, en oikeesti kestä miten sulonen se oli! Ja niillä oli myös tiikereitä, ja näistä molemmista kyl valitettavasti huomas että on ihan hyvä et suurimmassa osassa Eurooppaa tollasia eläimiä ei saa enää olla sirkuksissa. Se ei vaan kertakaikkiaan toimi. Mut niillä oli kans friisiläisheppoja ja mähän loogisesti kulutin ekat 15min itkemällä kun pieni vauva koska ne näytti niin paljon mun prinsessalta.... Voin kertoa että jouduin vähän selittelemään asioita, mutta onneks kaikki oli todella ymmärtäväisiä.
Muut päivät kulu kutakuinkin niin viini- ja olutlinjalla, tiistaiaamu sentään alotettiin Sophien kanssa shamppanjalla.... Mä siis tosian nautiskelin 6 päivää täysillä alkoholilla, tupakalla ja ruualla, niin kitschiltä kun se kuulostaakin. Myös mun seura oli aivan mahtavaa enkä missään vaiheessa tuntenu olevani vieras, lähinnä päin vastoin. Valvottiin myöhään, herättiin myöhään, juotiin paljon alkoholia ja pelattiin lautapelejä. Haha, yks ilta istuttiin jouluhuoneessa ja meillä tytöillä oli avonaiset kaljat jotka oli 3/4 täynnä, mut mister H halus hakea lisää olutta ja viedä meidänkin pullot kellariin. No tuloksenahan on se että mister H sanoo bottoms up ja mä tyhjennän pullon yhdellä kertaa tyhjäks. Mitä Fifi tähän sanoo? "U can't tell us to drink like Sophie, she's finnish!"
Mulla oli siis tosiaan ihana, ihana joulu ja toivottavasti saan viettää ens joulunkin mun mahtavan lomailuperheen kanssa. Ei ollu yhtään koti-ikävä eikä yhtään ikävä lunta, saatika sit pakkasta.
Mun UV-suunnitelmat peruuntu ja nyt siis vietän UVn mun perheen kanssa ja yritän totutella ajatukseen, mutta enköhän mä tästäkin selviä.
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
The weather outside is frightful, but the fire is so delightful
Ooh miten joulunen sää täällä on! Sarjassamme täällä sataa kerran päivässä vettä kaatamalla, muuten vaan tihkuttaa ja lämpöasteet +5-8C. Täällä on kans kutakuinki joka toinen päivä myrsky niin et nukun lähinnä joka toinen yö ja ne joka toinen yö jota en nuku niin seinien sisällä tappelevat hiiret kyllä herättää. Mun edelliset seinänaapurit tapettiin tossa pari viikkoa sitten, mut kelien huonontuessa ne tulee taas ryminällä asuu tonne seinien sisään, ja ihminen joka ei tosiaankaan oo tottunu siihen et hiiriä voi olla talossa ei tosiaankaan kykene nukkumaan sen jälkeen kun ne on herättäny sillä vikinällä mikä kuulostaa siltä et sikaa tapettais.
Täällä näyttää siis tolta melkeimpä suurimman osan ajasta. Ajoittain täällä jopa paistaa aurinko tunnin verran, miettikääpä sitä!
Mulla on ihanan rento keskiviikko tänään, koska Clarine on kotona, mister C on leikkimässä kaverinsa luona, tytöillä on kavereita kylässä ja miss I on mun kanssa kotona ja lähinnä ryömii ympäriinsä ja leikkii itekseen pehmoleluilla. Sain aamulla nukuttua parisen tuntia lisää mikä oli ihanaa ja sit kirjottelin postikortteja äiskälle ja iskälle ja sit pari ylimäärästä sukulaisille ja Hannan perheelle. Mun pitää tosiaan vielä varmaa kirjotella jossain vaiheessa postikortteja mun tytöille ja naapureille, mutta mulla nyt on todennäkösesti aikalailla aikaa siihen.
Oon nyt taas ollu vähän kiireinen kun oon nyt keksiny et haluun jäädä tänne opiskelee koska mulla on täällä itseasiassa mahdollisuudet jopa päästä yliopistoon sisälle lukee mitä oikeesti haluan lukee. Joulun jälkeen mun pitää soitella ensinnäkin kielikurssit itelleni ja toiseks mun pitää soittaa ja sopia tapaaminen mun koulun kansainväliseen toimistoon jossa ne vähän avittaa mua papereitten ynnä muitten kanssa. Tässä tää hulvaton juttu on tällä hetkellä ehdottomasti se, että mun pitää suorittaa se sellanen kielitesti ennen kun meen kouluun koskien hollanninkieltä. Normisti ne pistää sut vuoden kestävälle kielikurssille, ja yleensä et saa ton kokeen suoritettua läpi se vaatii 12-18kk opiskelun. Mun suunnitelma on marssia tonne kielikurssin haastatteluun ja ilmottaa että mä teen sen kokeen 6-7kk päästä ja läpäsen sen kans. Oon tosin jo nyt tosi hyvällä mallilla tässä, koska ymmärrän yllättävän paljon hollantia ja esim. tekstityksiä ymmärrän aika tosi hyvin.
Maailman hauskimpia juttuja on ehdottomasti se miten lasten äidit puhuu musta täällä. Näitten lasten kaverit ja tuttavat kertoo aina mielellää mun hostmamalle et mitä musta jutellaan. Oon taas vaihteeks saanu kuulla että oon äitien keskuudessa kutakuinkin se blondi kaunis aupair jolla on "küssenlippen" eli pussailuhuulet, enkä siis tosiaankaan ymmärrä mistä nää repii nää kaikki jutut! Mutta siis Clarine, mun hostäiskä on kans saanu kuulla sitä ettei äidit ymmärrä miten Clarine on voinu ottaa nätin aupairin, että eikö sitä yhtään häiritse ja miten tuun toimeen mun hostiskän kanssa... Mua naurattaa kovasti, koska mun suunnitelmiin ei vieläkään kuulu naimisissa olevien vanhojen miesten iskeminen, oon liian puuma siihen touhuun!
Aa mä rakastan tota pinkkiä hupparia kovasti! Se on sisältä vuorattu vaaleella pörrösellä karvalla ja se on joku lämpimin ja söpöin vaate ikinä. Bongasin sen eilen H&M:ltä alesta mun joululahjashoppailureissulla! Haha ja mitä huomiota se kerää, eilen menin vaihteeks kattoo Lexien judotreenejä ja istuuduin sinne kattelee muitten vanhempien kanssa. Otin takin pois ja kaikki naiset "OO miten ihanan värinen, sopii sulle tosi hyvin! Näytät niiiiin söpöltä toi päällä!" Kotona taas Clarine ja M, mun hostiskä oli molemmat et oii miten söpö! En muuten kestä miten ylpeitä mun judokaverit oli eilen, ku olin vihdoin saanu luettua mun saksankielisen krimin loppuun ja mulla oli uus kirja mukana!! (Ja tosta kuvasta tuli mieleen, että mun pitää tosissaan katkoo tota tukkaa. Näytän siltä ku joku ois heittäny heinäkasan mun päähän)
Mulla on ihanan rento keskiviikko tänään, koska Clarine on kotona, mister C on leikkimässä kaverinsa luona, tytöillä on kavereita kylässä ja miss I on mun kanssa kotona ja lähinnä ryömii ympäriinsä ja leikkii itekseen pehmoleluilla. Sain aamulla nukuttua parisen tuntia lisää mikä oli ihanaa ja sit kirjottelin postikortteja äiskälle ja iskälle ja sit pari ylimäärästä sukulaisille ja Hannan perheelle. Mun pitää tosiaan vielä varmaa kirjotella jossain vaiheessa postikortteja mun tytöille ja naapureille, mutta mulla nyt on todennäkösesti aikalailla aikaa siihen.
Oon nyt taas ollu vähän kiireinen kun oon nyt keksiny et haluun jäädä tänne opiskelee koska mulla on täällä itseasiassa mahdollisuudet jopa päästä yliopistoon sisälle lukee mitä oikeesti haluan lukee. Joulun jälkeen mun pitää soitella ensinnäkin kielikurssit itelleni ja toiseks mun pitää soittaa ja sopia tapaaminen mun koulun kansainväliseen toimistoon jossa ne vähän avittaa mua papereitten ynnä muitten kanssa. Tässä tää hulvaton juttu on tällä hetkellä ehdottomasti se, että mun pitää suorittaa se sellanen kielitesti ennen kun meen kouluun koskien hollanninkieltä. Normisti ne pistää sut vuoden kestävälle kielikurssille, ja yleensä et saa ton kokeen suoritettua läpi se vaatii 12-18kk opiskelun. Mun suunnitelma on marssia tonne kielikurssin haastatteluun ja ilmottaa että mä teen sen kokeen 6-7kk päästä ja läpäsen sen kans. Oon tosin jo nyt tosi hyvällä mallilla tässä, koska ymmärrän yllättävän paljon hollantia ja esim. tekstityksiä ymmärrän aika tosi hyvin.
Maailman hauskimpia juttuja on ehdottomasti se miten lasten äidit puhuu musta täällä. Näitten lasten kaverit ja tuttavat kertoo aina mielellää mun hostmamalle et mitä musta jutellaan. Oon taas vaihteeks saanu kuulla että oon äitien keskuudessa kutakuinkin se blondi kaunis aupair jolla on "küssenlippen" eli pussailuhuulet, enkä siis tosiaankaan ymmärrä mistä nää repii nää kaikki jutut! Mutta siis Clarine, mun hostäiskä on kans saanu kuulla sitä ettei äidit ymmärrä miten Clarine on voinu ottaa nätin aupairin, että eikö sitä yhtään häiritse ja miten tuun toimeen mun hostiskän kanssa... Mua naurattaa kovasti, koska mun suunnitelmiin ei vieläkään kuulu naimisissa olevien vanhojen miesten iskeminen, oon liian puuma siihen touhuun!
Aa mä rakastan tota pinkkiä hupparia kovasti! Se on sisältä vuorattu vaaleella pörrösellä karvalla ja se on joku lämpimin ja söpöin vaate ikinä. Bongasin sen eilen H&M:ltä alesta mun joululahjashoppailureissulla! Haha ja mitä huomiota se kerää, eilen menin vaihteeks kattoo Lexien judotreenejä ja istuuduin sinne kattelee muitten vanhempien kanssa. Otin takin pois ja kaikki naiset "OO miten ihanan värinen, sopii sulle tosi hyvin! Näytät niiiiin söpöltä toi päällä!" Kotona taas Clarine ja M, mun hostiskä oli molemmat et oii miten söpö! En muuten kestä miten ylpeitä mun judokaverit oli eilen, ku olin vihdoin saanu luettua mun saksankielisen krimin loppuun ja mulla oli uus kirja mukana!! (Ja tosta kuvasta tuli mieleen, että mun pitää tosissaan katkoo tota tukkaa. Näytän siltä ku joku ois heittäny heinäkasan mun päähän)
Mun tän päivän datauspaikka! Rakastan tässä oleilua enemmän kun mun sänkyä täällä, etenkin nyt kun miss I 2,5v ryömii ja kierii tässä mun vieressä. Maailman söpöin ja itsepäisin lapsi! Ja nyt perheen hauva parkkeeras ittensä toiselle puolelle. Tästä mä tykkään!
Oon btw tosi ilonen et pääsen viikonlopuks rentoutuu ilman lapsia. En oo tällä hetkellä yhtään sillä fiiliksellä että jaksaisin olla 9 lapsen kanssa lauantaina, NO WAY. Pääsen omaan rauhaan ison perheen keskelle missä kaikki 7 lasta on aikuisia ja pikkulapsia taitaa olla tasan 2 tai 3.
Oon muuten totaalisen GUTTED etten oo nähny mun future husbandia taas reiluun viikkoon. Aion omistaa sille jossain vaiheessa ihan oman postauksen, mutta mun pitää ensin varmaan vähän ryhdistäytyä.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
It's gonna get bad before it gets good but I want it good now
Mähän siis tosiaan asun simppelisti pari kolme kilsaa Hollannin rajalta, Saksan puolella. Ja ajoittain oon niin onnellinen että asiat on näin...
Ei sillä, ettenkö rakastais Hollantia oikeen kovasti. Koska rakastan, rakastan hyvin paljon koska siellä mulla on aina sellanen olo ku oisin Englannissa, koska kaikki vaan on tosi englantilaista ja ihanaa. Myös ihmiset on astetta ystävällisempiä ja käytökseltään paljon lämpimämpiä kun saksalaiset, ja hollantilaisten asenne on muutenki vähän enemmän hakuna matata kun saksalaisten, koska saksalaiset on tosi virallisia. Paljon ystävällisempiä ja hyväntuulisempia kun suomalaiset, mutta siis tosi virallisia verrattuna hollantilaisiin. Ja vaikka luulis, että täällä rajalla sitä ei ees huomaa, niin oi kyllä sen vaan huomaa ja veikkaan et paremmin kun missään muualla. Mulle ainakin kaikki on täällä ollu niin uskomattoman ihania ja ystävällisiä, ja vaikken tosiaan ymmärrä tätä hollantilaisten miesten tapaa iskeä silmää koko ajan niin silti en tunne itteeni koskaan mitenkään vaivaantuneeks näitten seurassa. Saksalaiset on tässä paljon jäykempiä ja siis se on niin iso ero jutella saksalaisen ja hollantilaisen miehen kanssa, niin uskomattomalta kun se kuulostaaki!
Mut hollantilaiset... NE EI OSAA AJAA AUTOA. Tää kuulostaa niin jumalattoman rajulta, mutta kun siis ihan oikeesti, tää on niin totta. Näillä ei oo minkäänlaista käsitystä siitä miten sää vaikuttaa ajamiseen, saatika sit vilkkujen käytöstä. Oikeesti noi vilkut on varmaan kaikkein raivostuttavin juttu mitä inhoon ihan käsittämättömästi kun niitä ei vaan yksinkertasesti käytetä vaikka oikeesti ois tarvetta kun takana tulee autoja. Ja siis nää myös ajaa aivan järkyttävän kovaa, ihan sama millanen tie ja ollaanko keskellä kaupunkia, on ihan ookoo ajaa 70-80km/h ja sit liikennevaloissa ni niihinhän pysähdytään vasta sit kun ne on punaset. Niihin ei tarvii ees hidastaa, ku kyllähän niistä nyt kerkee aina. Ja siis joo ei täällä jos on yli 2v vanha auto niin voit olla ihan varma et ne on yleisesti ottaen vähintään yhdestä kulmasta ihan naarmuilla. Sarjassamme et mä ajan tollasta Mercedestä, mikä on kolmesta kulmasta niin skraaduilla ettei mitään. Oon jopa hankkinu yhen lisää vasempaan etukulmaan, mikä oli ehkä koomisin juttu ikinä. Näillä oli tollanen muurihässäkkä tossa pihalla - nimenomaan oli - ja mä siis kääntelin autoa tossa pihalla ja varoin osumasta hostiskän hienompaan Mercedekseen. Oli tosi fiksua unohtaa että autossa on kanssa se keula ja että se muurihässäkkä on olemassa. Koska seuraava asia mitä tiedän niin mun armaan auton keula jumiutuu tohon muurihässäkkään ja pistää osan siitä hienosti palasiks. Mä paniikissa loogisesti juoksen sisälle ja ilmoitan et "I HIT THE THING." En oo ikinä tuntenu itteäni yhtä vähä-älyiseks, mut kai tän hetken oli joskus tultava. No, nopeesti katottuna autossa ei oo mitään, joten hurauttelin siitä sit Lexien kanssa judotreeneihin, missä mun hyvin rakkaat judoystävät (noitten lasten vanhemmat, ikähaarukka 40 ylöspäin!!) nauro vedet silmissä kun selitin siitä hiton muurihässäkästä. Kun tulin kotiin tää kyseinen muurihässäkkä oli purettu ja siis mä saan edelleen kuulla tästä joka viikko, mikä on ehkä ihan ookoo.... En muutenkaan kyllä kykenis unohtaa tota ihan helpolla, voin kertoo et mua varovaisempaa peruuttajaa ei tällä hetkellä löydäkään.
En myöskään kestä sitä miten onnellinen oon täällä ihan vaan sillä että oon viikonloput kotona, nimimerkillä kulutin tänään 2-3h siihen, että selvitin ihan mielettömässä sotkussa olleen postikorttienripustamisnarun mikä oli myös täynnä pyykkipoikia ja oon lukenu viikonlopun aikana sellaset 300sivua saksankielistä kirjaa, mitä luen normaalia viistoista kertaa hitaammin. Ja siis toi on mun eka oikee krimi minkä oon lukenu, koska DaVinci Code ei oo mikään krimi. Mä siis luin tai siis luen, mulla on vikat 50 sivuu lukematta mut luen ne tänään illalla. Tän kirjan on kirjottanu Nele Neuhaus joka on siis saksalainen kirjailija ja tän kirjan nimi on kaikessa hirveydessään Schneewittchen muss sterben (Lumikin täytyy kuolla), mutta siis herranjumala miten hyvä voi kirja olla! Tosta kirjasta ei tosiaankaan tiedä mitä siinä tapahtuu ja kuka on syyllinen mihinkin, mut mä oon niin rakastunu tohon et hankin todennäköisesti Nele Neuhausin muitakin kirjoja. Nyt mun pitäis lukasta pari muuta krimiä, mitkä Clarine tänään tyrkkäs mulle luettavaks. Mulla nyt on onneks aikaa lukea vaikka miten paljon ja luen ihan tosi mielellään saksaks, joten tää on oikeesti ihanaa! En muista millon sain viimeeks aikaseks luettua kirjan Suomessa.
Mun ens viikko on ihan kaaos, koska mun pitää huomenna varata aamulla klo 10 keikkaliput, minkä jälkeen mun pitää juosta salille, minkä jälkeen syön lounasta mun hostmaman siskon ja tyttären kanssa, jonka jälkeen yritän ehkäehkä rynnätä kaupungille, mistä mun pitä ehtiä klo 15:15 lasten koululle, joten todennäkösesti jätän kaupunkiosion tiistaille, koska mun pitää hankkia joululahjoja. Keskiviikkona mulla on vapaa aamu ja täysi iltapäivä, mut sit torstaina meen fyssarille ja salille heti aamusta ja iltapäivällä mulla on ohjelmaa vaikka kuinka + mun pitää onnistua pakkaamaan mun tavarat jossain välissä, koska lähen perjantai-iltana/lauantaiaamuna joulun viettoon 60km pohjoiseen mun viikonlopputädin luokse eikä mulla oo mun takastuloajankohdasta mitään muuta tietoa, kun että mun pitää olla pari päivää ennen uutta vuotta himassa, että saan pakattua uudet kamat uuden vuoden viettoa varten, kun mennään sit Marknesseen jotta pääsen baareilemaan ekaa kertaa Hollannissa ja vieläpä mun söpön serkkupojan kanssa. Ootan jo nyt lauantaina et pääsen eroon kaikista mun velvollisuuksista pariks päiväks!
Ei sillä, ettenkö rakastais Hollantia oikeen kovasti. Koska rakastan, rakastan hyvin paljon koska siellä mulla on aina sellanen olo ku oisin Englannissa, koska kaikki vaan on tosi englantilaista ja ihanaa. Myös ihmiset on astetta ystävällisempiä ja käytökseltään paljon lämpimämpiä kun saksalaiset, ja hollantilaisten asenne on muutenki vähän enemmän hakuna matata kun saksalaisten, koska saksalaiset on tosi virallisia. Paljon ystävällisempiä ja hyväntuulisempia kun suomalaiset, mutta siis tosi virallisia verrattuna hollantilaisiin. Ja vaikka luulis, että täällä rajalla sitä ei ees huomaa, niin oi kyllä sen vaan huomaa ja veikkaan et paremmin kun missään muualla. Mulle ainakin kaikki on täällä ollu niin uskomattoman ihania ja ystävällisiä, ja vaikken tosiaan ymmärrä tätä hollantilaisten miesten tapaa iskeä silmää koko ajan niin silti en tunne itteeni koskaan mitenkään vaivaantuneeks näitten seurassa. Saksalaiset on tässä paljon jäykempiä ja siis se on niin iso ero jutella saksalaisen ja hollantilaisen miehen kanssa, niin uskomattomalta kun se kuulostaaki!
Mut hollantilaiset... NE EI OSAA AJAA AUTOA. Tää kuulostaa niin jumalattoman rajulta, mutta kun siis ihan oikeesti, tää on niin totta. Näillä ei oo minkäänlaista käsitystä siitä miten sää vaikuttaa ajamiseen, saatika sit vilkkujen käytöstä. Oikeesti noi vilkut on varmaan kaikkein raivostuttavin juttu mitä inhoon ihan käsittämättömästi kun niitä ei vaan yksinkertasesti käytetä vaikka oikeesti ois tarvetta kun takana tulee autoja. Ja siis nää myös ajaa aivan järkyttävän kovaa, ihan sama millanen tie ja ollaanko keskellä kaupunkia, on ihan ookoo ajaa 70-80km/h ja sit liikennevaloissa ni niihinhän pysähdytään vasta sit kun ne on punaset. Niihin ei tarvii ees hidastaa, ku kyllähän niistä nyt kerkee aina. Ja siis joo ei täällä jos on yli 2v vanha auto niin voit olla ihan varma et ne on yleisesti ottaen vähintään yhdestä kulmasta ihan naarmuilla. Sarjassamme et mä ajan tollasta Mercedestä, mikä on kolmesta kulmasta niin skraaduilla ettei mitään. Oon jopa hankkinu yhen lisää vasempaan etukulmaan, mikä oli ehkä koomisin juttu ikinä. Näillä oli tollanen muurihässäkkä tossa pihalla - nimenomaan oli - ja mä siis kääntelin autoa tossa pihalla ja varoin osumasta hostiskän hienompaan Mercedekseen. Oli tosi fiksua unohtaa että autossa on kanssa se keula ja että se muurihässäkkä on olemassa. Koska seuraava asia mitä tiedän niin mun armaan auton keula jumiutuu tohon muurihässäkkään ja pistää osan siitä hienosti palasiks. Mä paniikissa loogisesti juoksen sisälle ja ilmoitan et "I HIT THE THING." En oo ikinä tuntenu itteäni yhtä vähä-älyiseks, mut kai tän hetken oli joskus tultava. No, nopeesti katottuna autossa ei oo mitään, joten hurauttelin siitä sit Lexien kanssa judotreeneihin, missä mun hyvin rakkaat judoystävät (noitten lasten vanhemmat, ikähaarukka 40 ylöspäin!!) nauro vedet silmissä kun selitin siitä hiton muurihässäkästä. Kun tulin kotiin tää kyseinen muurihässäkkä oli purettu ja siis mä saan edelleen kuulla tästä joka viikko, mikä on ehkä ihan ookoo.... En muutenkaan kyllä kykenis unohtaa tota ihan helpolla, voin kertoo et mua varovaisempaa peruuttajaa ei tällä hetkellä löydäkään.
En myöskään kestä sitä miten onnellinen oon täällä ihan vaan sillä että oon viikonloput kotona, nimimerkillä kulutin tänään 2-3h siihen, että selvitin ihan mielettömässä sotkussa olleen postikorttienripustamisnarun mikä oli myös täynnä pyykkipoikia ja oon lukenu viikonlopun aikana sellaset 300sivua saksankielistä kirjaa, mitä luen normaalia viistoista kertaa hitaammin. Ja siis toi on mun eka oikee krimi minkä oon lukenu, koska DaVinci Code ei oo mikään krimi. Mä siis luin tai siis luen, mulla on vikat 50 sivuu lukematta mut luen ne tänään illalla. Tän kirjan on kirjottanu Nele Neuhaus joka on siis saksalainen kirjailija ja tän kirjan nimi on kaikessa hirveydessään Schneewittchen muss sterben (Lumikin täytyy kuolla), mutta siis herranjumala miten hyvä voi kirja olla! Tosta kirjasta ei tosiaankaan tiedä mitä siinä tapahtuu ja kuka on syyllinen mihinkin, mut mä oon niin rakastunu tohon et hankin todennäköisesti Nele Neuhausin muitakin kirjoja. Nyt mun pitäis lukasta pari muuta krimiä, mitkä Clarine tänään tyrkkäs mulle luettavaks. Mulla nyt on onneks aikaa lukea vaikka miten paljon ja luen ihan tosi mielellään saksaks, joten tää on oikeesti ihanaa! En muista millon sain viimeeks aikaseks luettua kirjan Suomessa.
Mun ens viikko on ihan kaaos, koska mun pitää huomenna varata aamulla klo 10 keikkaliput, minkä jälkeen mun pitää juosta salille, minkä jälkeen syön lounasta mun hostmaman siskon ja tyttären kanssa, jonka jälkeen yritän ehkäehkä rynnätä kaupungille, mistä mun pitä ehtiä klo 15:15 lasten koululle, joten todennäkösesti jätän kaupunkiosion tiistaille, koska mun pitää hankkia joululahjoja. Keskiviikkona mulla on vapaa aamu ja täysi iltapäivä, mut sit torstaina meen fyssarille ja salille heti aamusta ja iltapäivällä mulla on ohjelmaa vaikka kuinka + mun pitää onnistua pakkaamaan mun tavarat jossain välissä, koska lähen perjantai-iltana/lauantaiaamuna joulun viettoon 60km pohjoiseen mun viikonlopputädin luokse eikä mulla oo mun takastuloajankohdasta mitään muuta tietoa, kun että mun pitää olla pari päivää ennen uutta vuotta himassa, että saan pakattua uudet kamat uuden vuoden viettoa varten, kun mennään sit Marknesseen jotta pääsen baareilemaan ekaa kertaa Hollannissa ja vieläpä mun söpön serkkupojan kanssa. Ootan jo nyt lauantaina et pääsen eroon kaikista mun velvollisuuksista pariks päiväks!
lauantai 10. joulukuuta 2011
First step
Jestas, tää on näitä aamuja kun herään klo 7:32 siihen että mun perheen pienimmät, mister C ja miss I saapastelee reippaasti mun huoneeseen herättääkseen mut ja rupeaa kutakuinki riehumaan ympäri huonetta. Rupesin jopa pohtimaan et miks mun hostvanhemmat ois lähettäny ne herättämään mut puol kaheksalta lauantaiaamuna. Normaalisti siis herään lauantaiaamusin noihin aikoihin, koska ajan näitten 9-vuotiaan tytön, Lexien judotreeneihin, mutta tänään ei ollu treenejä joten tää oli hyvin kyseenalaista. Vastaus kysymykseen "Nukkuuko mama ja papa vielä?" oli "JOOOOO!" ja tän jälkeen mä olin niin äkänen että molemmat poistui mun huoneesta hyvin nopeesti television ääreen. As much as I love them, tää oli hyvin kaukana hauskasta, koska sen kerran kun saan nukkua "pitkään" (eli puoleen kymppiin) nää muruset tulee herättämään mut puol kahdeksalta. Oon aika varma et tää oli viimenen kerta että ne ees kokeilee tätä.
JA ME KÄYTIIN EILEN ELÄINTARHASSA, miten siistiä!! Mä olin ehdottomasti enemmän innoissani kun 5-vuotias mister C. Tää eläintarha missä käytiin on oikeestaan vähän huvittava, koska siis näitten eksoottiset eläimet on tasan hylkeet, kamelit, jonkun sortin söpöt papukaijat, kultapandat ja naalit, ja sieltä löytyy varmaan 100 vuohta, 50 lammasta ja 10 aasia. Mä en edelleenkään oo käyny Suomen Korkeasaaressa sitten sen jälkeen kun olin 11, mutta siellä nyt on kuitenkin kaiketi tiikereitä ja jotain vastaavia. Mut anyway, tää oli tosi sympaattinen paikka ja voin kertoa et siinä missä muistan esim. Berliinin ja Frankfurtin eläintarhoista lähinnä sen sen että kaikkialla oli tosi paljon ihmisiä - no worries, tää talvikaudella eläintarhassa käyminen täällä on sitä, että saat olla ihan itekses työntekijöitten keskellä tuolla.
Mun lemppareita oli ehdottomasti toi laama ja kultapanda. Tykkäsin myös tosta aasista mut ihan oikeesti, MITEN KOVAA ÄÄNTÄ NOI VOI PITÄÄ?!
JA ME KÄYTIIN EILEN ELÄINTARHASSA, miten siistiä!! Mä olin ehdottomasti enemmän innoissani kun 5-vuotias mister C. Tää eläintarha missä käytiin on oikeestaan vähän huvittava, koska siis näitten eksoottiset eläimet on tasan hylkeet, kamelit, jonkun sortin söpöt papukaijat, kultapandat ja naalit, ja sieltä löytyy varmaan 100 vuohta, 50 lammasta ja 10 aasia. Mä en edelleenkään oo käyny Suomen Korkeasaaressa sitten sen jälkeen kun olin 11, mutta siellä nyt on kuitenkin kaiketi tiikereitä ja jotain vastaavia. Mut anyway, tää oli tosi sympaattinen paikka ja voin kertoa et siinä missä muistan esim. Berliinin ja Frankfurtin eläintarhoista lähinnä sen sen että kaikkialla oli tosi paljon ihmisiä - no worries, tää talvikaudella eläintarhassa käyminen täällä on sitä, että saat olla ihan itekses työntekijöitten keskellä tuolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)