Mä en edelleenkään tarjoo yhtään kuvaa mun viikonlopusta. Tiiättekö sen kun on niin hyvässä seurassa et unohtaa kokonaan kaikkien kameroitten ja puhelinten olemassaolon? Mä oon edelleen sitä mieltä et mun parhaista päivistä elämässä ei oo kuvia ollenkaan tai vaan pari. Nimimerkillä esimerkiks mun wanhojen tansseista musta on yhteensä ehkä 15 kuvaa ja ylppäreistä samaten. Ja tältä viikonlopulta musta ei oo yhtä ainutta kuvaa, ja tää on ollu yks parhaista viikonlopuista rehellisesti sanottuna aikoihin.
Mun Saksan perhe on aivan äärettömän ihana ja rakastava, ja siinä missä mä oon kotona usein vanhempi mun omille vanhemmille ja veljille ja pidän huolta itestäni 110 prosenttisesti, täällä mä oon mausie jolle tehdään aamiaisleivät valmiiks ja kahviin (hyvään sellaseen) laitetaan epäinhimillinen määrä sokeria koska nää tietää täällä miten hirveitä määriä sokeria mä laitan kahviin ja oikeestaan kaikkeen muuhunkin mihin vaan voi. Mulle jaetaan pusuja ja haleja ja mua kutsutaan hellästi Miss tai Lady Sophieksi koska oon lapsesta asti ollut niin cool ja mun täti kertoo jokaiselle joka vaan kuuntelee kuinka mun isä on aikoinaan repiny melkein hiukset päästään koska oon kylmän viileestä ilmottanu sille etten minä vaan mitenkään voi laittaa talvihaalaria päälle koska sitten mun kimaltavat legginsit ei näy sen alta. Mun täti rakastaa kehua mua ja nauraa kun baarimikko väkertää mun laten vaahtoon sydämen ja myöhemmin koristaa mun drinkkilasien reunukset appelsiinin kuorista taiteilluilla sydämillä ja kysyy haluunko ottaa kyseisen baarimikon mukaan kotiin.
Mun Saksan sukulaisissa on aina yhtä hienoa se miten ne rakastaa mua ihan pohjattomasti miten aina ennenkin ja tukee mua ja vaikka oonkin edelleen Miss Sophie niin oon silti näille aikuinen ihminen jolla on omat mielipiteet ja joka kykenee omiin päätöksiin ja jota ei tarvii vahtia 24/7 kun pientä lasta.
Huomenna mä suuntaan takasin mun rakkaaseen aupairperheeseen missä mun pitää viedä mun uus mekko pesulaan (long story) ja torstaina mun rakas äiti saapuukin sit jo Saksaan ja viikonloppuna oonkin menossa niihin hulppeisiin häihin mun ison rusettihattuasian ja valtavan iltamekon kanssa.
maanantai 28. toukokuuta 2012
lauantai 26. toukokuuta 2012
lovin' you could be a crime
Tää on taas tätä mun pikapäivitystä!
Mulla on ihan jäätävä kiire tällä hetkellä koko ajan, mä oon perunu mun Suomen matkan ja oon nyt menossa tosiaan ihan äärettömän isoihin häihin ja mulla on järjestettävää enemmän kun paljon ja mun äiti tulee ens viikolla ja mun pitää hankkia itelleni vielä hattu ja iltalaukku ja iso kasa pinnejä ja jonkun sortin hiuskoriste ja päivittää meikkilaukkua ja vaikka mitä, vaikka tällä hetkellä istunkin mun enon ullakkoasunnon sohvalla auringon paisteessa yökkärissä kahden tunnin aamiaisen jälkeen.
Tulin eilen iltapäivällä täks viikonlopuks Frankfurttiin ja oon jo nyt niin pilalle hemmoteltu, me oltiin eilen ostoksilla ja mun eno osti mulle sen verran hintavan mekon etten ikinä ois ostanu sitä ite koska ensinnäkin tarviin nätin mekon noitten häiden päivävastaanottoon (illalla mulla pitää olla iltapuku) ja toiseks se näytti niin kivalta mun päällä et tottakai tarviin sen. Me käytiin italialaisessa syömässä, mä sain kahta jälkiruokaa ja ruusun ja nyt me ollaan lähössä käymään kaupunkiin koska tarviin hatun tai pääasusteen ja mun serkku tarvii vaikka mitä, ja mä himoitsen italiaista jäätelöä (mikä voittaa valion kaikki jäätelöt 6-0-).
Mun egoa ei myöskään yhtään muserra se, että kaikki jaksaa kertoa mulle miten kaunis oon ja miten nätti musta on tullu näinä vuosina kun ne ei oo nähny mua. Tuun täältä universumin kokosen egon kanssa takas....
Au revoir, mä palailen joskus ens viikolla.
Mulla on ihan jäätävä kiire tällä hetkellä koko ajan, mä oon perunu mun Suomen matkan ja oon nyt menossa tosiaan ihan äärettömän isoihin häihin ja mulla on järjestettävää enemmän kun paljon ja mun äiti tulee ens viikolla ja mun pitää hankkia itelleni vielä hattu ja iltalaukku ja iso kasa pinnejä ja jonkun sortin hiuskoriste ja päivittää meikkilaukkua ja vaikka mitä, vaikka tällä hetkellä istunkin mun enon ullakkoasunnon sohvalla auringon paisteessa yökkärissä kahden tunnin aamiaisen jälkeen.
Tulin eilen iltapäivällä täks viikonlopuks Frankfurttiin ja oon jo nyt niin pilalle hemmoteltu, me oltiin eilen ostoksilla ja mun eno osti mulle sen verran hintavan mekon etten ikinä ois ostanu sitä ite koska ensinnäkin tarviin nätin mekon noitten häiden päivävastaanottoon (illalla mulla pitää olla iltapuku) ja toiseks se näytti niin kivalta mun päällä et tottakai tarviin sen. Me käytiin italialaisessa syömässä, mä sain kahta jälkiruokaa ja ruusun ja nyt me ollaan lähössä käymään kaupunkiin koska tarviin hatun tai pääasusteen ja mun serkku tarvii vaikka mitä, ja mä himoitsen italiaista jäätelöä (mikä voittaa valion kaikki jäätelöt 6-0-).
Mun egoa ei myöskään yhtään muserra se, että kaikki jaksaa kertoa mulle miten kaunis oon ja miten nätti musta on tullu näinä vuosina kun ne ei oo nähny mua. Tuun täältä universumin kokosen egon kanssa takas....
Au revoir, mä palailen joskus ens viikolla.
lauantai 19. toukokuuta 2012
You want to fly, you learn to fall, maybe I will lose it all
En tiedä kuin hyvä idea oli laittaa mut istuu 7 tuntii judohallilla kattoo noita kaikkia lihaksikkaita miehiä. Mä oon tänään nähny niin monet täydellisesti muodostuneet vatsa- ja selkälihakset puhumattakaan niistä takapuolista, jeesus mä en tuu ikinä löytää miestä joka kelpaa noitten jälkeen ellei se oo yks niistä, niinku vaiks Mr. V joka iski tänään mulle silmää normaaliin tapaansa ja juoksenteli ympäriinsä v-aukkosessa valkeessa t-paidassa joka näytti niin hyvältä sen päällä etten saanu silmiäni irti siitä yli tuntiin.
Mä vaan niiiin rakastan kun on tollanen t-paita ja sit se istuu hartioista täydellinen ja sit ku mies on sen mallinen et se kapenee lantioon aika paljon ja sit on mitä kauneimmat selkälihakset ja sit ku se t-paita laskeutuu lanteille just oikein...... En kestä.
Rupeen olee sitä mieltä et mun käsitys siitä millanen miehen pitää olla on vähän vääristyny noitten takia. Mä oon tänää rakastunu vähintään viiskytmiljoonaa kertaa, niinku aina, koska kaikki on niin ihania mulle.
Olin tässä kans mun rakkaassa viikonloppukodissa ja en ois millää halunnu tulla kotiin ja mut on melkein puhuttu skippaa mun kohta tuleva Suomen reissu että pääsisin niihin maailman upeimpiin häihin. Mulla on tosi hankalaa tän kanssa (etnekin kun noihin on aikaa sen kaks viikkoa.....) ja mulla on molempiin vino pino järjestettävää oli miten hyvänsä ja paljon seliteltävää riippuen kumpiin ikinä meenkään. Molemmissa on puolensa ja näin, mutta musta jotenkin tuntuu että tiiän jo mahdollisesti mitä teen.
Mutta joo, noi oli taas sitä mun elämäni rennointa aikaa, N kerto mulle miljoona jännää tarinaa ja me istuttiin kuten aina keittiössä ja mä poltin kahen päivän aikana melkein kolme askia tupakkaa. Te ette ees haluu tietää mitä määriä N polttaa..... Mutta mä olin hyvin onnellinen ja jos muutan takas Suomeen niin N on ehdottomasti jotain mitä tuun ikävöimään ihan hullun lailla.
Oon vaan tällä hetkellä niin sairaalloisen väsyny, en oo aikoihin heränny ilman herätyskelloo saatika menny nukkuu ennen kahtatoista et oisin kerenny nukkuuki jonkin verran. Mun unimäärä yössä on ollu sellaset 5-7h mikä ei vaan toimi kun se on sillä systeemillä et useempi yö 5h ja ehkä sit kerran viikossa se 7h unta. Ei toimi. Oon tällä hetkellä niin väsyny et jos menisin tonne mun sänkyyn oleilee niin nukahtaisin viiden minuutin sisään.
Ja itseasiassa kohta meenkin, vaihan yökkärit päälle, kaivan jostain mun ulkosen kovalevyn esille et saan jotain aivotonta komediaa pyörii ja toivottavasti nukun kympin maissa. En muuten tiedä millon oisin viimeeks ollu yökkäreissä ennen yhtätoista.
Mä vaan niiiin rakastan kun on tollanen t-paita ja sit se istuu hartioista täydellinen ja sit ku mies on sen mallinen et se kapenee lantioon aika paljon ja sit on mitä kauneimmat selkälihakset ja sit ku se t-paita laskeutuu lanteille just oikein...... En kestä.
Rupeen olee sitä mieltä et mun käsitys siitä millanen miehen pitää olla on vähän vääristyny noitten takia. Mä oon tänää rakastunu vähintään viiskytmiljoonaa kertaa, niinku aina, koska kaikki on niin ihania mulle.
Olin tässä kans mun rakkaassa viikonloppukodissa ja en ois millää halunnu tulla kotiin ja mut on melkein puhuttu skippaa mun kohta tuleva Suomen reissu että pääsisin niihin maailman upeimpiin häihin. Mulla on tosi hankalaa tän kanssa (etnekin kun noihin on aikaa sen kaks viikkoa.....) ja mulla on molempiin vino pino järjestettävää oli miten hyvänsä ja paljon seliteltävää riippuen kumpiin ikinä meenkään. Molemmissa on puolensa ja näin, mutta musta jotenkin tuntuu että tiiän jo mahdollisesti mitä teen.
Mutta joo, noi oli taas sitä mun elämäni rennointa aikaa, N kerto mulle miljoona jännää tarinaa ja me istuttiin kuten aina keittiössä ja mä poltin kahen päivän aikana melkein kolme askia tupakkaa. Te ette ees haluu tietää mitä määriä N polttaa..... Mutta mä olin hyvin onnellinen ja jos muutan takas Suomeen niin N on ehdottomasti jotain mitä tuun ikävöimään ihan hullun lailla.
Oon vaan tällä hetkellä niin sairaalloisen väsyny, en oo aikoihin heränny ilman herätyskelloo saatika menny nukkuu ennen kahtatoista et oisin kerenny nukkuuki jonkin verran. Mun unimäärä yössä on ollu sellaset 5-7h mikä ei vaan toimi kun se on sillä systeemillä et useempi yö 5h ja ehkä sit kerran viikossa se 7h unta. Ei toimi. Oon tällä hetkellä niin väsyny et jos menisin tonne mun sänkyyn oleilee niin nukahtaisin viiden minuutin sisään.
Ja itseasiassa kohta meenkin, vaihan yökkärit päälle, kaivan jostain mun ulkosen kovalevyn esille et saan jotain aivotonta komediaa pyörii ja toivottavasti nukun kympin maissa. En muuten tiedä millon oisin viimeeks ollu yökkäreissä ennen yhtätoista.
tiistai 15. toukokuuta 2012
pull me like a bass drum
Laitetaan mun vikat päivät nopeeseen listaan ilman mitään höpöhöpökuvia, palaan niihin joskus huomenna ehkä!
- Mut pyydettiin jeesaa meidän alueen isoihin judokisoihin. Jos ei hälytä kelloja, tsekatkaa tää. Nimimerkillä tiedossa ois 10 tuntia pisteiden kirjaamista, lisäyksenä saakelinmoinen porukka lihaksikkaita, jäätävän komeita miehiä sikspäkkeineen oottelemassa mun kuolaavia katseita (oon anyway menossa kattomaan vaikkei mun apua ehkä tarvitakaan)
- Se fakta, että mun hostperheen 10v tytär Lexie sano ettei se haluu tulla mun mukaan koska se pelkää et rupeen pussailee kaikkien komeitten miesten kanssa ja se ei haluu et mulla ois jotenkin vaivaantunu olo siitä et se seisoo vieressä, ei sen takia et sitä jotenkin häiritsis.
- Mulla pitäis olla huomenna treffit, mut mä en jotenkin yhtään ihmettelis jos ne peruuntuis.
- Mä oon tällä hetkellä siinä pisteessä et kadehdin mun kavereitten terassipäivityksiä Suomesta, kadehdin joka saatanan valokuvaa jonka ne postaa Suomesta, meinasin ruveta itkee kun katoin tänään tän videon missä mun yks lempparimies, tanskalainen muusikko Christopher on Helsingissä ja antaisin mitä vaan et pääsisin äkkii Suomeen.
- Mun perheen vanhimmat tytöt päätti just et mulle täydellinen mies ois Game of Thronesin Tyrion Lannister eli se maailman sarkastisin kääpiö minkä persoonallisuuden kanssa menisin kyllä naikkariin vaikka samantien. Siitä kääpiöosasta en oo ihan varma.
- Mulla on jäätävä Louis Tomlinson -syndrooma menossa mun pukeutumisen kanssa. Oikeestaan 1D-syndrooma. En oo käyttäny mitään muuta housuja kun chinoja vähään aikaan, ja raitapaidat ja bleiserit on jotenki vallottanu mut.
- Mun hostäiti on edelleen yhtä ihana enkä tiedä miten mun pitäis selvitä ilman sitä ikinä.
- Viimeisenä muttei vähäisempänä mun judokaverit (eli ne nelikymppiset vanhemmat) on vihdoin tajunnu miks ihmeessä istun tuolla sen 8h viikossa. En oo viimeseen muutamaan kertaan kuullu mistää muusta kun siitä et mun pitäis pyyhkii kuolavana suupielestä pois. Ja ne joka kerta jos sanon et "I enjoy it here" tai "I'm just enjoying the view" tai jotain tollasta mä kuulen vaan loputtomasti siitä miten mä tosiaan vaan nautin parikymppisistä lihaskimpuista.
- Johon liittyen mun armaat ystävät kysy multa tosta viikonlopusta ja kun sanoin et TOTTAKAI autan, Peter (joka on parin judolapsen isä) sano "No tottakai, sullehan se nyt on vaan tarpeeks että siellä on yli 18-vuotiaita parikymppisiä miehiä, ihan sama miten vanhoja ne siitä ylöspäin on, kunhan vaan löytyy se sixpack ja hurmaava hymy. Istut koko päivän siellä hymyilemässä niille ja pyyhkimässä suupieliäs, mikäs sen parempaa!" sellasella äänensävyllä et kuulosti lähinnä siltä kun se ois kertonu lähtevänsä kauppaan ostamaan maitoa. Musta on ihannoitavaa miten noi on oppinu ymmärtää noi prioriteetit mun elämässä.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
I still turn to you
Heippa!
Meillä täällä on tosiaan äitienpäivää vietetty astetta hienommin - mun hostäidin vanhemmat tuli Etelä-Afrikasta tänne vihdoin muutamaks kuukaudeks ja meillä olikin sit kaikki mun hostäidin siskot ja nuorin veli perheineen täällä syömässä, eli yhteensä sellaset parikyt henkilöö mikä oli tosi mukavaa, tykkään mun hostäidin perheestä ihan hirveesti ja meillä on aina tosi kivaa yhessä.
Tosta kaikesta huolimatta mä soittelin mun lempiäideille vähän ympäri maailmaa ja oon viettänykin tänään sellaset hienoiset pari kolme tuntia puhelimessa..... Soitin eka tottakai omalle äitille. Äiti on mulle tosi rakas ja meistä on viimesen muutaman vuoden aikana tullu melko läheiset. En mä hirveesti elämästäni äitille kerro, varsinkaan kun oon täällä, mutta meillä on aika paljon yhteistä ja vaikka me tapellaankin hyvin usein (jep, jopa tänä aikana kun oon ollu täällä) niin me ollaan silti hyvissä väleissä ja tullaan melko hyvin toimeen ja äiti nyt vaan on äiti. Se on mun tukena aina ja auttaa mua niin paljon ettei mitään rajaa.
Sitten juttelinkin yli tunnin rakkaan N:n kanssa, jonka luona visitoin aina tossa tunnin matkan päässä kun siltä tuntuu. N on ehdottomasti yksi mun elämän tärkeimmistä ihmisistä nykyään ja arvostan N:ää kaikin puolin aivan hirveesti. Se on ollu mulle ihan mahtava tukipilari täällä enkä oikeesti tiedä mitä oisin tehny jos se ei asuis tossa tunnin matkan päässä.
Puhuin myös mun tädin kanssa ja mä vietäkin parin viikon päästä viikonloppuni Frankfurtissa visitoimassa mun enojen perheitä. Mun enon vaimo Bina on ehdottomasti yks ihanimmista ihmisistä joita tiedän ja vaikkei me puhutukaan moneen vuoteen niin kaikki on ihan niinkun oltais nähty vasta eilen. Se rakastaa mua aina niin vilpittömästi ettei mitään rajaa.
Ja vikana mä puhuinkin sit Kian kanssa, mikä oli ehkä mun päivän kohokohta. Kia on ollu mulle ihan maailman rakkain ihminen viimeset 4-5 vuotta joista 4 oon ollu sen vakkari babysitteri ja mä yleensä puhunkin Kian kanssa kaikesta mistä en voi puhua oikeestaan kenenkään muun kanssa. Kialta mä saan myös parhaat neuvot elämään ja se puhuu mulle kovin usein järkeä ja saa mut ajattelee asioita eri kanteilta. Sen kanssa me kans nauretaan ihan hirveesti ja se on ehkä mustahuumorisin ihminen mitä oon tavannu.
Oon aina niin onnellinen siitä että mun elämään on löytyny näin ihania naisia jotka on maailman parhaita äitejä ja hoitaa sitä äidin roolia munkin kohdalla sillon kun mun oma äiti ei oo sitä tekemässä.
Meillä täällä on tosiaan äitienpäivää vietetty astetta hienommin - mun hostäidin vanhemmat tuli Etelä-Afrikasta tänne vihdoin muutamaks kuukaudeks ja meillä olikin sit kaikki mun hostäidin siskot ja nuorin veli perheineen täällä syömässä, eli yhteensä sellaset parikyt henkilöö mikä oli tosi mukavaa, tykkään mun hostäidin perheestä ihan hirveesti ja meillä on aina tosi kivaa yhessä.
Tosta kaikesta huolimatta mä soittelin mun lempiäideille vähän ympäri maailmaa ja oon viettänykin tänään sellaset hienoiset pari kolme tuntia puhelimessa..... Soitin eka tottakai omalle äitille. Äiti on mulle tosi rakas ja meistä on viimesen muutaman vuoden aikana tullu melko läheiset. En mä hirveesti elämästäni äitille kerro, varsinkaan kun oon täällä, mutta meillä on aika paljon yhteistä ja vaikka me tapellaankin hyvin usein (jep, jopa tänä aikana kun oon ollu täällä) niin me ollaan silti hyvissä väleissä ja tullaan melko hyvin toimeen ja äiti nyt vaan on äiti. Se on mun tukena aina ja auttaa mua niin paljon ettei mitään rajaa.
Sitten juttelinkin yli tunnin rakkaan N:n kanssa, jonka luona visitoin aina tossa tunnin matkan päässä kun siltä tuntuu. N on ehdottomasti yksi mun elämän tärkeimmistä ihmisistä nykyään ja arvostan N:ää kaikin puolin aivan hirveesti. Se on ollu mulle ihan mahtava tukipilari täällä enkä oikeesti tiedä mitä oisin tehny jos se ei asuis tossa tunnin matkan päässä.
Puhuin myös mun tädin kanssa ja mä vietäkin parin viikon päästä viikonloppuni Frankfurtissa visitoimassa mun enojen perheitä. Mun enon vaimo Bina on ehdottomasti yks ihanimmista ihmisistä joita tiedän ja vaikkei me puhutukaan moneen vuoteen niin kaikki on ihan niinkun oltais nähty vasta eilen. Se rakastaa mua aina niin vilpittömästi ettei mitään rajaa.
Ja vikana mä puhuinkin sit Kian kanssa, mikä oli ehkä mun päivän kohokohta. Kia on ollu mulle ihan maailman rakkain ihminen viimeset 4-5 vuotta joista 4 oon ollu sen vakkari babysitteri ja mä yleensä puhunkin Kian kanssa kaikesta mistä en voi puhua oikeestaan kenenkään muun kanssa. Kialta mä saan myös parhaat neuvot elämään ja se puhuu mulle kovin usein järkeä ja saa mut ajattelee asioita eri kanteilta. Sen kanssa me kans nauretaan ihan hirveesti ja se on ehkä mustahuumorisin ihminen mitä oon tavannu.
Oon aina niin onnellinen siitä että mun elämään on löytyny näin ihania naisia jotka on maailman parhaita äitejä ja hoitaa sitä äidin roolia munkin kohdalla sillon kun mun oma äiti ei oo sitä tekemässä.
perjantai 11. toukokuuta 2012
I need you, so stop hiding
Hey babes!
Täytyy myöntää et tää on ollu varmaan laiskin ja kamalin viikko mulla tähän asti.
En oo tehny mitään ylimäärästä, vaan oon viettäny mun aamuni tiukasti liimautuneena mun sänkyyn läppäri kainalossa, samaten mun illat. Oon lukenu niin paljon 1D-kinkmemeä (oikeesti ei ihmekään että esineellistän miehiä kun luen noita juttuja.....) että ihan huimaa ja joo, tää on vähän tällästä ettei mulla oo mitään kerrottavaa siitä mitä oon tehny, koska en oo tehny mitään. En yhtään mitään.
Mulla on niin hirveetä taistoo itteni kanssa tän mun Hollannin ja Suomen välillä valitsemisen kanssa et oikeesti ainut asia mitä toivon tällä hetkellä ois se et pääsisin jonnekin aivan saakelin kauas (eli siis mulle tää "kauas" ois lähinnä Australia, Bali, Hawaii, Etelä-Afrikka......) vähäks aikaa eikä tarviis miettii yhtään mitään.
Viime perjantaina mä kävin taas C:n kanssa lenkkeilemässä metsässä ja syömässä pannareita pannekoekhausilla. Rakastan tota metsää niin paljon, ja se on oikeesti ihan sanoinkuvailematonta miten vihreetä täällä on. Mä en oo vaatetuksessa kovinkaan iso vihreen fani, mut rakastan keväisin tota kaikkee vihreyttä niin paljon.
Oon myös viettäny ihan saakelisti aikaa mun kylpytakissa. Mulla on Suomessa samanlainen, mut siinä on vaan lyhyemmät hihat. Oon niitä ihmisiä, jotka tulee suihkusta ja istuu kolme tuntia kylpytakki päällä läppärin eessä koska se vaatteitten päälle laittaminen on vaan ihan ylivoimasen hankalaa.
Mä en oo ees varma mitä mun viikonloppu tulee pitää sisällään, mutta toivottavasti mä saan nukuttua ees yhtenä yönä vähän enemmän. En nimittäin oikeesti muista millon oisin viimeeks nukkunu niin ettei mulla ois ollu herätyskelloo tai jotakuta herättämässä mua....
Täytyy myöntää et tää on ollu varmaan laiskin ja kamalin viikko mulla tähän asti.
En oo tehny mitään ylimäärästä, vaan oon viettäny mun aamuni tiukasti liimautuneena mun sänkyyn läppäri kainalossa, samaten mun illat. Oon lukenu niin paljon 1D-kinkmemeä (oikeesti ei ihmekään että esineellistän miehiä kun luen noita juttuja.....) että ihan huimaa ja joo, tää on vähän tällästä ettei mulla oo mitään kerrottavaa siitä mitä oon tehny, koska en oo tehny mitään. En yhtään mitään.
Mulla on niin hirveetä taistoo itteni kanssa tän mun Hollannin ja Suomen välillä valitsemisen kanssa et oikeesti ainut asia mitä toivon tällä hetkellä ois se et pääsisin jonnekin aivan saakelin kauas (eli siis mulle tää "kauas" ois lähinnä Australia, Bali, Hawaii, Etelä-Afrikka......) vähäks aikaa eikä tarviis miettii yhtään mitään.
Viime perjantaina mä kävin taas C:n kanssa lenkkeilemässä metsässä ja syömässä pannareita pannekoekhausilla. Rakastan tota metsää niin paljon, ja se on oikeesti ihan sanoinkuvailematonta miten vihreetä täällä on. Mä en oo vaatetuksessa kovinkaan iso vihreen fani, mut rakastan keväisin tota kaikkee vihreyttä niin paljon.
Oon myös viettäny ihan saakelisti aikaa mun kylpytakissa. Mulla on Suomessa samanlainen, mut siinä on vaan lyhyemmät hihat. Oon niitä ihmisiä, jotka tulee suihkusta ja istuu kolme tuntia kylpytakki päällä läppärin eessä koska se vaatteitten päälle laittaminen on vaan ihan ylivoimasen hankalaa.
Mä en oo ees varma mitä mun viikonloppu tulee pitää sisällään, mutta toivottavasti mä saan nukuttua ees yhtenä yönä vähän enemmän. En nimittäin oikeesti muista millon oisin viimeeks nukkunu niin ettei mulla ois ollu herätyskelloo tai jotakuta herättämässä mua....
tiistai 8. toukokuuta 2012
Life is a rollercoaster just gotta ride it
Heippa!
Oon hengissä, vaikka sunnuntaina ei ihan näyttäny siltä. Ei näytä kyllä nytkään, oon taas jossain elämää pahemmassa flunssassa mikä ei mun tuurilla tuu parantuu taas viikkoon.
Lauantaina mulla oli tosiaan Angelan läksiäiset mitkä oli ihanat kotipippalot - meillä oli tynnyrillinen olutta + Pimin (Janicen mies) baarikaappi ja mä jaksoin tanssia salsaa vaan viiteen asti aamulla - en ees haluu tietää mite myöhään noi muut tyttöset meni nukkumaan. Soitatin niille kans Justin Bieberiä ja One Directionia, mikä johti lähinnä siihen et mä lauleskelin sanoja ulkoa ja nää seisoo järkyttyneinä olkkarissa. "Siis sä ihan oikeesti tykkäät tästä?"
Mua kyllä harmittaa et rakas Angie lähtee takas Kolumbiaan enkä tiiä millon nään sitä taas, mut tiedämpähän et noi mun sunnuntaiset krapulat toivottavasti vähenee ainakin tällei hetkellisesti. Tiedä taas mitä siitä tulee sit kun palailen heinäkuuks takas Suomeen.... Kun tosiaan joo, mä oon nyt varannu itelleni lennon Suomeen kesäkuun lopuks niin että vietänki sit koko heinäkuun Suomessa ihan vaan lomaillen, tekemättä yhtään mitään järkevää, viettäen todennäkösesti puolet kuusta Helsingissä ja puolet kotona.
Yritän tässä kans päättää kovasti muutanko takas Suomeen vai jäänkö tänne ja tää nyt on vaan hetki hetkeltä enemmän ja enemmän vaikeeta. Toi koulu ois itessään ihan superjuttu, mut mulla on niin hirvee ikävä mun ystäviä etten oikeesti tiedä miten aattelin kestää tätä. Ja sit mulla on vielä mun armas heppaseni, minkä roudaaminen tänne ei ihan hirveesti innosta mua.
Nyt meen ottaa päikkärit. Jos vaikka ois vähän parempi olo niitten jälkeen.
Oon hengissä, vaikka sunnuntaina ei ihan näyttäny siltä. Ei näytä kyllä nytkään, oon taas jossain elämää pahemmassa flunssassa mikä ei mun tuurilla tuu parantuu taas viikkoon.
Lauantaina mulla oli tosiaan Angelan läksiäiset mitkä oli ihanat kotipippalot - meillä oli tynnyrillinen olutta + Pimin (Janicen mies) baarikaappi ja mä jaksoin tanssia salsaa vaan viiteen asti aamulla - en ees haluu tietää mite myöhään noi muut tyttöset meni nukkumaan. Soitatin niille kans Justin Bieberiä ja One Directionia, mikä johti lähinnä siihen et mä lauleskelin sanoja ulkoa ja nää seisoo järkyttyneinä olkkarissa. "Siis sä ihan oikeesti tykkäät tästä?"
Mua kyllä harmittaa et rakas Angie lähtee takas Kolumbiaan enkä tiiä millon nään sitä taas, mut tiedämpähän et noi mun sunnuntaiset krapulat toivottavasti vähenee ainakin tällei hetkellisesti. Tiedä taas mitä siitä tulee sit kun palailen heinäkuuks takas Suomeen.... Kun tosiaan joo, mä oon nyt varannu itelleni lennon Suomeen kesäkuun lopuks niin että vietänki sit koko heinäkuun Suomessa ihan vaan lomaillen, tekemättä yhtään mitään järkevää, viettäen todennäkösesti puolet kuusta Helsingissä ja puolet kotona.
Yritän tässä kans päättää kovasti muutanko takas Suomeen vai jäänkö tänne ja tää nyt on vaan hetki hetkeltä enemmän ja enemmän vaikeeta. Toi koulu ois itessään ihan superjuttu, mut mulla on niin hirvee ikävä mun ystäviä etten oikeesti tiedä miten aattelin kestää tätä. Ja sit mulla on vielä mun armas heppaseni, minkä roudaaminen tänne ei ihan hirveesti innosta mua.
Nyt meen ottaa päikkärit. Jos vaikka ois vähän parempi olo niitten jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)