NOTHING'S FINE I'M TORN

Mun täytyy vaan todeta et oikeesti mä en yhtään ihmettele miks mulla ei oo poikaystävää. En ees haluu sellasta! Saatika koe tarvitsevani sitä, koska hei, loogisesti julkkikset menee kaikkien edelle. Tai ainaki Justin Bieber. Ja McFly.

Eikä ees puhuta hei One Directionista, jotka voitti viime yönä 3 VMA:ta!!! Oon ennenki puhunu miten bändit joita oon kuunnellu herättää mussa sellasii proud mama -fiiliksiä kun ne saa jotain tunnustusta musiikilleen tai saavuttaa muuten vaan jotain upeeta. Ja tästä oon niin ylpee, oikeesti miettikää nyt. Oon pitäny täällä 1D-dancepartyja yökkärissä koko aamun.

Joten vaikka hei Justin Bieber ei saanukaa yhtään pystiä ni hei, mä oon niin onnellinen (mikä on naurattanu mua vähän koko aamun, koska Bieber-fanit oli NIIIIN varmoja et Justin voittaa kaikki ja hei what happened?). Rakastuin poikiin sillon 2010 kun ne oli Xfactorissa ja se oli sellasta oikeeta rakkautta ensisilmäyksellä. Mä oon aina ollu lahjakkaiden poikabändien ystävä ja nää pojat ei oo poikkeus. Nää on niin ansainnu kaikki 3 pystiä, ette uskokaan. Ja se että ne vielä kaiken päälle sai esiintyä siellä on jotain ihan uskomatonta.

Congrats boys, stay golden!!!!

I'm ready to go

Okei, kävin tänään hankkimassa mulle ja mun veljelle aivan täydellisen kämpän Helsingistä.

Ekaks, se on niiin täydellisellä paikalla.

Tokaks, se on just rempattu ja ihan mun makuun.

Kolmanneks, mulla on maailman kuumin vuokranantaja. Ihan oikeesti, multa meinas lähtee jalat alta kun tapasin sen ja hitto olin ihan valmis kaikkeen mitä se ois pyytäny. Oisin suurinpiirtein suostunu maksaa mun vuokran luonnossa. Oikeesti. Siis en ymmärrä miten joku voi olla noin äärettömän mukava, kohtelias ja niiin saakelin sulosen komee et oon ihan seittemännessä taivaassa. MIKS SE LÄHTEE POIS SUOMESTA??! toki väliaikasesti, mut hei. EN KESTÄ.

My love is endless

Blogimerkinnät kahen aikaan aamulla ei oo parasta, mut on ne.
Tunteet on vähän pinnassa.

Oon saanu töitä, ja tässä on omat puolensa mutta oon onnellinen et pääsen työskentelemään mun parhaitten ystävien kanssa, lähelle mun maailman ihanimpia tyttöjä ja mun lempikaupunkiin.

Mulla on ihanin kolmekymppinen ystävä mitä voi olla.

Oon nähny mun vanhoja ystäviä mikä on parasta koskaan.

Mun isä järjesti tänään perhe/ystävä-grillijuhlat ja me mentiin sen jälkeen mun rakkaitten ystävien, tätien ja iskän uuden naisystävän kanssa ulos ja meillä oli aivan mielettömän hauskaa.

Ja kaiken päälle mä oikeesti tykkään isän uudesta naisystävästä. S on niin ihana etten kestä. Ja se osti meille nuorille tytöille shottei, hei c'mon? a way to girl's heart goes through shots.

Kaikista huonoista jutuista huolimatta oon vaan oikeesti aika onnellinen. Ja onnekas.

Aja hiljaa sillalla

Joo oon Suomessa. Ei, en oo kirjotellu.

En oo kirjotellu, koska oon aivan rakastunu elämään. Mulla on niin hyvä olla. En tiedä millon oon viimeeks ollu näin törkeen ilonen, rentoutunut, täynnä rakkautta, onnellinen. Mä vaan oon niin onnellinen.

Mulla ei oo stressii, ei huolia. Mä en tiedä mitä teen kuukauden päästä, mut ihan sama. Mulla on monta maailman ihaninta perhettä, mulla on ihanimmat ystävät koko maailmassa. Mua rakastetaan pohjattomasti, mä rakastan kaikkii pohjattomasti, mulla on rakastettu olo ja toivottavasti on myös mun rakkailla. Mä vaan oon niin täynnä rakkautta ja onnee ettei mitään.

Mä oon myös rakastunu suomalaiseen musiikkiin - taas. Oikeesti, miten kaunista?  Mä voin sanoo et Saatilla on vieny mun sydämen btw ihan totaalisesti ja oon niin rakastunu etten kestä. Miten voi olla noin kaunista? Pari mun lempparilainii ennenku meen nukkuu järvivedellä pestyllä pehmosella tukalla mun hyttysverkon alle.

"Sä oot silkkii mun sylissäni, niinku lämmin vesi joka läikehtii"

- Jukka Poika - Silkkii

"Sinussa on valo, sinussa on yö

Sinulla on sitkeä sydän joka lyö

Väsymättä kipinöitä tuuleen

Valaisemaan tietä pimeää"

- Juha Tapio - Sitkeä sydän

"Hukkui lapsi auringon jo mereen viisauden"

- Olavi Uusivirta - Auringon lapsi

"Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää"

- Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen

"Mä vien sut kuunvaloon

Sydänkäpynen käperry mun kainaloon"

"Otan sut mun syliin ja suutelen kaulaa"

- Elokuu - Saatilla

won't stop till we surrender

Heippa!

En muista millon oon viimeeks päivittäny, mut annetaan mulle anteeks. Mulla on menossa mun vikat viikot Saksassa, ja mulla tänään iski pieni masennus tän suhteen.

Oon ollu täällä 8 kuukautta, ja vaikka mä en ookaan hankkinu oman ikäsiä kavereita nimekskään, varsinkaan sellasia, jota tulisin näkee vielä useemminkin, enkä oo vieläkään keksiny mitä musta tulee isona (oon oottanu sitä ku salamaa taivaalta, ei oo kuulunu) niin koen et oon kuitenki saavuttanu jotain paljon parempaa ettei mitään.

Mä oon tutustunu vihdoin kunnolla mun Saksan sukulaisiin ja luonu niihin sellasen suhteen millasen oon aina halunnu. Tunnen mun serkun, mun enot, niiden perheet, oon osa niitä perheitä. Mä oon vilpittömän onnellinen että mulla on taas mun sukulaiset täällä, jotka rakastaa mua pohjattomasti ja jotka tulee aina auttamaan mua, oli tilanne mikä hyvänsä.

N:stä ja sen perheestä on tullu mulle niin tärkeä ettei tosikaan. Mä oon saanu N:ltä niin paljon tukea ja apua näitten kuukausien aikana, puhumattakaan siitä miten nää otti mut jouluna luokseen ja kohteli mua kun yhtä niitten omista lapsista ja sisaruksista, puhumattakaan siitä että sain kunnian olla vieraana N:n tyttären häissä ja ne on tehny mut tietoseks siitä että oon aina tervetullut, oli tilanne mikä hyvänsä.

Oon myös ymmärtäny miten ihana perhe mulla on Suomessa, huolimatta siitä miten rikki me ollaan. Mun vanhemmat rakastaa ja tukee mua miten ne pystyy, mun veljet on aivan parhaita ja vaikka me ollaan niin hajalla, niin jollain tapaa me ollaan silti perhe. Ihan sama vaikka kieltäydyn viettämästä jouluja kotona, me ollaan silti jollain tasolla perhe ja oon oppinu arvostamaan mun isää ja äitiä ihan eri tavalla mitä ennen. Mä oon myös tajunnu miten upeita ystäviä mulla on Suomessa, niitä sen kummempaa erittelemättä. Niiltä saan just sitä niin vilpitöntä rakkautta ja oon myös ymmärtäny mikä onni mulla on ollu siinä et oon tavannu niin upeita ihmisiä mitä mun ystävät Suomessa.

Mä oon myös saanu itelleni perheen, jonkalaisen oon aina halunnu. Ison, äänekkään, rennon, hauskan, välittävän ja vilpittömän rakastavan, ja kyllä, mä puhun mun aupair-perheestä. Tän perheen vanhemmat on kun mun omia, mutta ne on samalla myös mun hyviä ystäviä ja ne tukee mua maailman loppuun saakka. Nää lapset, kaikki neljä, on kun mun omia sisaruksia, mut omalla tavallaan myös mun lapsia. Oon kuitenki kasvattanu niitä viimeset 8 kuukautta. Me ollaan naurettu ja itketty ja pidetty hauskaa ja tapeltu ja tehty kaikkee mahdollista, mulla on ollu helppoo ja mulla on ollu niin vaikeeta, mut sit taas toisaalta... Mulle kävi aivan äärettömän hyvä tuuri mun perheen kanssa, en ikinä kuvitellu et tää ois ollu näin upee perhe ja et kaikki ois sujunu näin helposti ja vaivattomasti.

Mä en oo ehkä hankkinu oman ikäsiä ystäviä, mut oon saanu tän 8 kuukauden aikana kolme lisää perhettä mun ennestään laajaan perhekäsitykseen. Nää niitä perheitä, jotka mä oon ite valinnu ja joita en vaihtais mihinkään. Oon saanu korvaamattomia ystäviä, jonkun sortin elämänkokemusta ja ehkä vähän rauhaa tähän mun pääkoppaan. Ei, mä en vieläkään tiedä mitä teen ees kolmen kuukauden päästä, saatika vuoden päästä, mutta tiedän ainakin et mulla on aina koti mihin mennä ja monta kotia joista valita. 

girl you make my speakers go boom boom

Bongasin tän joittenki tosi söpöjen tyttöjen blogista ja halusin tehä tän, koska en aatellu vielä julkasta mun rakkaustekstiä mitä kirjotin eilen illalla kun päädyttiin puhuu syvällisiä C:n kanssa!

 

1. Unelmapäiväsi?

Mun unelmapäivä tällä hetkellä ois sellanen, et heräisin aamulla mun tyttöjen vierestä, katottais yhessä leffa ja syötäis aamupalaa sohvalle käpertyneinä peittoihin, myöhemmin kävisin ratsastaa mun hepan kanssa metsässä, päivällä kävisin ajelee avoautolla mun jonkun ihanan kaverin kanssa ja illalla saisin mun kaikki ystävät yhen katon alle juhlimaan ja saunomaan ja rentoilee. 

 

2. Mitä teet kun olet surullinen?

Kuuntelen musiikkia, luen tahallaan tekstejä jotka saa mut itkemään ja sit vaan lähinnä itken. Lukittaudun neljän seinän sisälle ja istun läppärin ääressä.

 

3. Siviilisäätysi?

Mä oon sinkku enkä oo suunnitellu muuttavani tätä vähään aikaan mihinkään. Oon maailman surkein tyttöystävä ja täysin tunnevammanen, enkä sitä paitsi osaa luopua flirttailusta ja komeitten miesten kuolaamisesta. 

 

4. Lempiblogisi?

Too fast for love, Mungolife ja Teoria Mulkuista, vaikkei sitä ookaa päivitetty ikuisuuksiin. 

 

5. Millainen on unelmien kumppanisi?

Mä vaan haluun sit joskus sellasen ihmisen joka rakastaa mua yhtä paljon kun mä sitä, pysyy mun tahdissa ja pitää mua jonkinlaisessa otteessa. Tällä en tarkota sitä et mua dominoidaan ja kontrolloidaan minkä keretään, vaan sitä et joskus joku sanoo et "Ei, nyt istut tähän ja istut mun kaa hetken ja rauhotut ja sit voit mennä." 

 

6. Missä luulet olevasi 5 vuoden kuluttua?

Toivottavasti mä opiskelen ja oon onnellinen. Ehkä Suomessa, ehkä ulkomailla, mut jotain vakautta pliis. 

 

7. Mistä sinut tunnistaa?

Tällä hetkellä varmaan mun blondista ruuhkatukasta ja mun äänestä, koska en oo ikinä hiljaa nykyään jos pääsen puhumaan, etenkin jos pääsen puhuu suomee. 

 

8. Vakioasusteesi?

Mulla on aina mun kaks Nominationin ranneketta mun oikeessa ranteessa. En oikeestaan ikinä ota niitä pois. 

 

9. Millainen olet luonteeltasi?

Mä en ehkä oo paras vastaamaan tähän, mut pidän itteäni ensinnäkin puheliaana ja sit vasta kaikkena muuna. Oon melko helppo ihminen, mulle monet asiat on oikeesti ihan sama mutta mä rakastan mun ystäviä ja teen aika paljon niiden puolesta. Oon myös itsevarma ja hyvinkin reipas, etenki parin tequilashotin jälkeen... Mun persoona on niin erilainen eri seurassa, et tähän on vaikee vastata. 

 

10. Miksi aloitit bloggaamisen?

Mä en tiedä, kai mä halusin joskus sillon 12-vuotiaana purkaa mun tunteita jonnekin. Tää blogi nyt on olemassa lähinnä sen takia et mun läheisimmät saa luettuu mitä mulle kuuluu täällä Itämeren toisella puolella. 

 

11. Lempi vuodenaikasi? Miksi?

Mä rakastan syksyä tosi paljon, koska ne värit ja ilma ja mun synttärit. Ennen syksyllä alko aina koulu ja sillon oli tosi kivaa, ja mä nyt vaan tykkään kun ilmasta tulee kirpee ja viilee. 

you're a vegetable/

Moikka!

Mulla ei oo mitään jännää asiaa, muuta kun et mulla on ollu tänään ihanan rento päivä mihin on vaan sisältyny paljon koneella notkumista ja tunnin pyöräretki. Mulla tulee niin ikävä tätä pyöräilyy täällä, koska täällä on oikeesti ihanat maisemat käydä pyöräilee ja täällä on niin tasasta et pyöräily on helpompaa ku helppoo.

Nyt mä hukutan itteni tumblriin ja varmaankin johonkin tosi laadukkaaseen tv-sarjaan.

Ciao!

kietoa tahdon sinut vällyihin nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan

Hellou!

En oo loogisesti tehny mitään muuta kehittävää kun fiilistelly Suomee pari viimestä päivää.

Tää vuos on opettanu mulle et rakastan mun Suomee tosi kovaa vaikka Suomen talvi ei sovi mulle yhtään, vaikka suomalaiset ärsyttää mua (käyttäisin tuttua v-sanaa jos kehtaisin) epäystäväisyydelllisyydellään ja silla faktalla et niillä harvoin on käytöstapoja, mut sit taas toisaalta.....

Ekaks, rakastan mun suomalaisia ystäviä ja perhettä. Siinä missä mun kaverit täällä on kaikki melko, no, tiukkiksia kaikin puolin, mitään ekstemporee ei voi tehä vaan kaikki pitää suunnitella kaks viikkoo aikasemmin eikä näillä oo mitään käsitystä oikeesta alkoholinkäytöstä, mun suomalaiset kaverit on rennoimpia alkkiksia mitä tiedän. Niille voi aina soittaa ja sanoo et hei, puol tuntii ja Amarillon terde ja ne on siellä venaamassa sua. Jos on huono päivä ja tekee mieli vetää pullo viiniä ja viistoista kaljaa baarissa, niin aina löytyy joku joka tulee messiin, ihan sama onks niillä seuraavana päivänä yheksältä aamulta duunia vai ei. Ne kiroilee, ne tulee mun kaa alasti saunaan ja niitten kaa voi hengailla pikkareissa ja bändipaidassa ilman et ketään kiinnostaa. Ja ku kaikki suomalaiset on muutenkin niiiin laid back verrattuna saksalaisiin.

Toiseks, oon löytäny rakkauden suomenkieleen. Oikeesti, mikään ei oo ihanampaa kun et voi puhuu niiiin nopeesti kun haluu (mun kaverit tietää et puhun nopeesti ja paljon) ja sit kun niitä ärriä voi rullata ihan miten haluu eikä tarvii ettii sanoi ja kaikkein parasta on se kun tietää 50 kirosanaa ja pystyy käyttää puolia niistä kahen minuutin sisällä. En usko et missään muussa kielessä on niin paljon kirosanoja kun suomenkielessä. Ja nyt kun oon vuoden kuunnellu hollantia ja saksaa, niin suomi kuulostaa tosi soljuvalta ja musiikilta. Rakastan puhuu suomee nykyään ihan älyttömästi.

Kolmanneks, Suomen kesä. Joo, kesäkuussa sataa vettä ja on kylmä, mut heinäkuu.... Rakastan. Eniten rakastan sitä ku kömmin himaan 5 aikaan aamulla, aurinko on ylhäällä, pimeetä ei oo oikeestaan ollukaa ja lokit laulaa ja kaikki on vaan niin hiljasta. Kaikkialla on niin paljon värejä ja ne värit on niin kauniita ja sit ku on lämmin ja suomalainen ukonilma, oi jee, parempaa en tiedä. Ja kun Suomessa kesällä ilma on niin pehmeetä ja ihanaa ja vaikka mitä, en kestä.

weheartit.com

Neljänneks, vesi. Mä oon kasvanu Saimaassa melko kirjaimellisesti ja mulla on niin ikävä sitä kun kaikkialla on vettä ja se miltä vesi tuoksuu ja mikä se fiilis on kun istut järven rannalla aamuyöstä ja kuulet vaan luonnon ja vesi on niin tyyntä et pystyt peilaa ittees siitä ja niin lämmintä ja pehmeetä.... Ja veneily, mä rakastan veneitä ja sitä fiilistä kun istut veneen keulassa ja se tuuli ja lämpö ja vesi ja kaikki. Mä rakastan.

Oon kans oppinu arvostaa sitä hiljaisuutta, sitä miten näkee tähdet, sitä miten paljon tilaa meillä on Suomessa, sitä miten voin ratsastaa mun hevosella metsässä, miten kaikki vaatetus on hyväksyttävää kaikkialla, sitä et Suomesta saa kunnollista siideriä, sitä miten Suomessa pitää aina mennä ulos röökille, sitä et Suomessa tulee radiosta suomenkielistä musaa ja sitä kamalaa suomalaista huumoria, mikä järkyttää Länsi-Eurooppalaisia yli kaiken (kerroin mun kavereille täällä niitä kuuluisia vauvavitsejä ["Mikä on hauskempaa kun kuollut vauva tehosekottimessa?"] ja ne ei oikeen arvostanu) ja sitä miten kaikki on vaan niin helppoo ja kaikki on onnellisia kesällä.

Ikävä ja alle kolme viikkoo.

i will make the most of loving you

Heippa!

Mulla on nää viimeset pari viikkoo ollu sen sortin kaaosta ettei mitään rajaa. Mun äiti oli täällä muutaman päivän, mä tosiaan kävin niissä unelmahäissä jotka oli niin unelmahäät ettei mitään ja nyt toivun vähän edelleen niistä.

Me vietiin tosiaan jo perjantaina meidän tavarat hotellille (joka oli täynnä n. 13-vuotiaita jalkapalloilijoita....) ja illallistettiin jo paikalle tulleiden vieraiden ja hääparin perheiden kanssa. Me illallistettiin keskellä metsää junaradan varrella ihanassa ravintolassa ja juteltiin ja tutustuttiin toisiimme, mikä oli mulle suuri bonus sinänsä koska mä tunsin tuolta vaan ihan oikeesti morsiamen perheen ja that's it, niistäkään en ollut tavannu kaikkia (edes morsianta.....) ennen. Mä kerkesinkin tutustua melko hyvin jo sulhasen nuorempaan veljeen tona iltana, mikä oli sinänsä hyvää tuuria että meidät oltiin seuraavana päivänä illallisella istutettu vierekkäin. Me ajettiin vielä illan päätteeks morsian, sulhanen ja kaaso kotiin, mikä oli jo sinänsä melko iso kunnia!

Meillä oli seuraavana aamuna kirkko ja sen jälkeen cocktail-tilaisuus, ja illalla sit vielä erikseen iltajuhla. Mulla ei loogisesti oo kuvia kun molemmista mekoista jotka mulla oli päällä, koska välissä siis piti käydä vaihtamassa vaatteet ja illalla päällä piti olla iltapuku. Mulla oli päällä päivällä tommonen decoration, mun enon ostama mekko ja illalla sit mun wanhojen tanssien mekko, mistä olin hyvin hyvin iloinen. Mä en ikinä kuvitellu et saisin laittaa ton taas päälleni! Ja keräsin sillä sen verran (sekä hyviä että huonoja) katseita, että noh, oli se sen arvosta.

Itse vihkiminen oli äärettömän kaunis ja onnellinen eikä noi hääjuhlat olleet yhtään huonommat. Päivän tilaisuus oli äärettömän kaunis auringonpaisteessa ja illan tilaisuus oli ihanan hienostunut ja tunnelmallinen, bestmanit piti molemmat aivan ihanat puheet ja muutenkin voin sanoa että koko häät oli niin unelmahäät etten tiedä miten tollasista voi laittaa enää paremmaksi.

Mä olin äärettömän onnellinen siitä että sulhasen veli escorttasi mua noi pari päivää äärettömän tunnollisesti. Me oltiin siitä nuorimmasta päästä häissä eikä siellä tainnut hirveesti muita parikymppisiä ollakaan. Mä tapasin myös äärettömän monta muuta herrasmiestä jotka tanssitti mua vaikken osannukaan tanssia ihan niinkun ois pitäny ja mun juoma- ja savuketilanteesta pidettiin loputtoman hyvää huolta ja samaten siitä ettei mulle vaan tulis kylmä. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä että mitä naisten kohteluun tulee niin en tosiaankaan tiedä liikunko vaan hyvissä piireissä, vai onko oikeesti miehet tällä ton sortin herrasmiehiä mihin oon törmänny, sama se oliko ne viistoista vai viiskymmentä.

Illan vitsi oli kutakuinkin se etten mahtunu mun mekon kanssa kaikkiin vessoihin ja mun korsettia jouduttiin löysäämään koska olin lähellä pyörtyä kun se "vähän" painoi illallisen jälkeen. Se että pidät sun n. 6-7kg mekkoa yllä korsetilla ja yrität syödä illallista ja vielä sen päälle vähän istua ei varsinaisesti toimi. Noi mekot ei nimittäin oo tehty istumista varten! Mutta pidin varsin hurmaavana sitä että pari miestä kutsu mua koko illan Cinderellaksi.

Ja meitä viihdytti myös suuresti se herrasmies joka tuli silinteri päässä ilmoittamaan mulle ja sulhasen veljelle et meidän pitää oikeesti ettiä jostain huone koska meidän flirttailu on niiiiiiin ilmiselvää että se huoneen hankkiminen ois aiheellista. Huono vaan että mun escortilla valitettavasti oli tyttöystävä ja mä yritän vielä pitää jonkunlaista arvokkuutta yllä! Ja kyseinen silinterimies ei varmaan kerenny nähdä mua kaikkien muitten herrasmiesten kanssa, koska mä tiedän olevani just niitä naisia et jos pidän jostain miehestä ihan ulkonäöllisesti tai vaikka vaan ystävänä niin flirttailen äärettömästi, halusin niistä sitten jotain tai en. Mä koen olevani vaan ystävällinen!

Me tanssahdeltiin vielä morsiamen isän kanssa jonnekin kuuteen saakka, kunnes istuuduttiin vielä keittiöön juomaan kahvia puol kahdeksaan saakka. Kerkesin jopa nukkua tunnin kaaduttuani sänkyyn kaheksalta, mutta oli se sen arvoista. Noi häät oli ehdottomasti niin unelmahäät, kaikki sujui aivan täydellisesti, morsian oli kauneuden perikuva ja koko hääpari niin onnellinen ja kaikki oikeestaan oli vaan niin onnellisia ja mä en kestä, mä en pysty ees puhumaan noista häistä ilman että mun kasvoille leviää ihan valtava hymy!


Oon aivan äärikiitollinen että mut kutsuttiin tonne, ja rehellisesti sanottuna ei yhtään harmita etten menny Suomeen. Ehdottomasti yks mun elämäni parhaista päivistä koskaan.

Miss Sophie is on holiday

Mä en edelleenkään tarjoo yhtään kuvaa mun viikonlopusta. Tiiättekö sen kun on niin hyvässä seurassa et unohtaa kokonaan kaikkien kameroitten ja puhelinten olemassaolon? Mä oon edelleen sitä mieltä et mun parhaista päivistä elämässä ei oo kuvia ollenkaan tai vaan pari. Nimimerkillä esimerkiks mun wanhojen tansseista musta on yhteensä ehkä 15 kuvaa ja ylppäreistä samaten. Ja tältä viikonlopulta musta ei oo yhtä ainutta kuvaa, ja tää on ollu yks parhaista viikonlopuista rehellisesti sanottuna aikoihin.

Mun Saksan perhe on aivan äärettömän ihana ja rakastava, ja siinä missä mä oon kotona usein vanhempi mun omille vanhemmille ja veljille ja pidän huolta itestäni 110 prosenttisesti, täällä mä oon mausie jolle tehdään aamiaisleivät valmiiks ja kahviin (hyvään sellaseen) laitetaan epäinhimillinen määrä sokeria koska nää tietää täällä miten hirveitä määriä sokeria mä laitan kahviin ja oikeestaan kaikkeen muuhunkin mihin vaan voi. Mulle jaetaan pusuja ja haleja ja mua kutsutaan hellästi Miss tai Lady Sophieksi koska oon lapsesta asti ollut niin cool ja mun täti kertoo jokaiselle joka vaan kuuntelee kuinka mun isä on aikoinaan repiny melkein hiukset päästään koska oon kylmän viileestä ilmottanu sille etten minä vaan mitenkään voi laittaa talvihaalaria päälle koska sitten mun kimaltavat legginsit ei näy sen alta. Mun täti rakastaa kehua mua ja nauraa kun baarimikko väkertää mun laten vaahtoon sydämen ja myöhemmin koristaa mun drinkkilasien reunukset appelsiinin kuorista taiteilluilla sydämillä ja kysyy haluunko ottaa kyseisen baarimikon mukaan kotiin.

Mun Saksan sukulaisissa on aina yhtä hienoa se miten ne rakastaa mua ihan pohjattomasti miten aina ennenkin ja tukee mua ja vaikka oonkin edelleen Miss Sophie niin oon silti näille aikuinen ihminen jolla on omat mielipiteet ja joka kykenee omiin päätöksiin ja jota ei  tarvii vahtia 24/7 kun pientä lasta.

Huomenna mä suuntaan takasin mun rakkaaseen aupairperheeseen missä mun pitää viedä mun uus mekko pesulaan (long story) ja torstaina mun rakas äiti saapuukin sit jo Saksaan ja viikonloppuna oonkin menossa niihin hulppeisiin häihin mun ison rusettihattuasian ja valtavan iltamekon kanssa.

lovin' you could be a crime

Tää on taas tätä mun pikapäivitystä!

Mulla on ihan jäätävä kiire tällä hetkellä koko ajan, mä oon perunu mun Suomen matkan ja oon nyt menossa tosiaan ihan äärettömän isoihin häihin ja mulla on järjestettävää enemmän kun paljon ja mun äiti tulee ens viikolla ja mun pitää hankkia itelleni vielä hattu ja iltalaukku ja iso kasa pinnejä ja jonkun sortin hiuskoriste ja päivittää meikkilaukkua ja vaikka mitä, vaikka tällä hetkellä istunkin mun enon ullakkoasunnon sohvalla auringon paisteessa yökkärissä kahden tunnin aamiaisen jälkeen.

Tulin eilen iltapäivällä täks viikonlopuks Frankfurttiin ja oon jo nyt niin pilalle hemmoteltu, me oltiin eilen ostoksilla ja mun eno osti mulle sen verran hintavan mekon etten ikinä ois ostanu sitä ite koska ensinnäkin tarviin nätin mekon noitten häiden päivävastaanottoon (illalla mulla pitää olla iltapuku) ja toiseks se näytti niin kivalta mun päällä et tottakai tarviin sen. Me käytiin italialaisessa syömässä, mä sain kahta jälkiruokaa ja ruusun ja nyt me ollaan lähössä käymään kaupunkiin koska tarviin hatun tai pääasusteen ja mun serkku tarvii vaikka mitä, ja mä himoitsen italiaista jäätelöä (mikä voittaa valion kaikki jäätelöt 6-0-).

Mun egoa ei myöskään yhtään muserra se, että kaikki jaksaa kertoa mulle miten kaunis oon ja miten nätti musta on tullu näinä vuosina kun ne ei oo nähny mua. Tuun täältä universumin kokosen egon kanssa takas....

Au revoir, mä palailen joskus ens viikolla.

You want to fly, you learn to fall, maybe I will lose it all

En tiedä kuin hyvä idea oli laittaa mut istuu 7 tuntii judohallilla kattoo noita kaikkia lihaksikkaita miehiä. Mä oon tänään nähny niin monet täydellisesti muodostuneet vatsa- ja selkälihakset puhumattakaan niistä takapuolista, jeesus mä en tuu ikinä löytää miestä joka kelpaa noitten jälkeen ellei se oo yks niistä, niinku vaiks Mr. V joka iski tänään mulle silmää normaaliin tapaansa ja juoksenteli ympäriinsä v-aukkosessa valkeessa t-paidassa joka näytti niin hyvältä sen päällä etten saanu silmiäni irti siitä yli tuntiin.
Mä vaan niiiin rakastan kun on tollanen t-paita ja sit se istuu hartioista täydellinen ja sit ku mies on sen mallinen et se kapenee lantioon aika paljon ja sit on mitä kauneimmat selkälihakset ja sit ku se t-paita laskeutuu lanteille just oikein...... En kestä.
Rupeen olee sitä mieltä et mun käsitys siitä millanen miehen pitää olla on vähän vääristyny noitten takia. Mä oon tänää rakastunu vähintään viiskytmiljoonaa kertaa, niinku aina, koska kaikki on niin ihania mulle.

Olin tässä kans mun rakkaassa viikonloppukodissa ja en ois millää halunnu tulla kotiin ja mut on melkein puhuttu skippaa mun kohta tuleva Suomen reissu että pääsisin niihin maailman upeimpiin häihin. Mulla on tosi hankalaa tän kanssa (etnekin kun noihin on aikaa sen kaks viikkoa.....) ja mulla on molempiin vino pino järjestettävää oli miten hyvänsä ja paljon seliteltävää riippuen kumpiin ikinä meenkään. Molemmissa on puolensa ja näin, mutta musta jotenkin tuntuu että tiiän jo mahdollisesti mitä teen.

Mutta joo, noi oli taas sitä mun elämäni rennointa aikaa, N kerto mulle miljoona jännää tarinaa ja me istuttiin kuten aina keittiössä ja mä poltin kahen päivän aikana melkein kolme askia tupakkaa. Te ette ees haluu tietää mitä määriä N polttaa..... Mutta mä olin hyvin onnellinen ja jos muutan takas Suomeen niin N on ehdottomasti jotain mitä tuun ikävöimään ihan hullun lailla.

Oon vaan tällä hetkellä niin sairaalloisen väsyny, en oo aikoihin heränny ilman herätyskelloo saatika menny nukkuu ennen kahtatoista et oisin kerenny nukkuuki jonkin verran. Mun unimäärä yössä on ollu sellaset 5-7h mikä ei vaan toimi kun se on sillä systeemillä et useempi yö 5h ja ehkä sit kerran viikossa se 7h unta. Ei toimi. Oon tällä hetkellä niin väsyny et jos menisin tonne mun sänkyyn oleilee niin nukahtaisin viiden minuutin sisään.

Ja itseasiassa kohta meenkin, vaihan yökkärit päälle, kaivan jostain mun ulkosen kovalevyn esille et saan jotain aivotonta komediaa pyörii ja toivottavasti nukun kympin maissa. En muuten tiedä millon oisin viimeeks ollu yökkäreissä ennen yhtätoista.

pull me like a bass drum

Laitetaan mun vikat päivät nopeeseen listaan ilman mitään höpöhöpökuvia, palaan niihin joskus huomenna ehkä!

• Mut pyydettiin jeesaa meidän alueen isoihin judokisoihin. Jos ei hälytä kelloja, tsekatkaa tää. Nimimerkillä tiedossa ois 10 tuntia pisteiden kirjaamista, lisäyksenä saakelinmoinen porukka lihaksikkaita, jäätävän komeita miehiä sikspäkkeineen oottelemassa mun kuolaavia katseita (oon anyway menossa kattomaan vaikkei mun apua ehkä tarvitakaan)
• Se fakta, että mun hostperheen 10v tytär Lexie sano ettei se haluu tulla mun mukaan koska se pelkää et rupeen pussailee kaikkien komeitten miesten kanssa ja se ei haluu et mulla ois jotenkin vaivaantunu olo siitä et se seisoo vieressä, ei sen takia et sitä jotenkin häiritsis. 
• Mulla pitäis olla huomenna treffit, mut mä en jotenkin yhtään ihmettelis jos ne peruuntuis. 
• Mä oon tällä hetkellä siinä pisteessä et kadehdin mun kavereitten terassipäivityksiä Suomesta, kadehdin joka saatanan valokuvaa jonka ne postaa Suomesta, meinasin ruveta itkee kun katoin tänään tän videon missä mun yks lempparimies, tanskalainen muusikko Christopher on Helsingissä ja antaisin mitä vaan et pääsisin äkkii Suomeen. 
• Mun perheen vanhimmat tytöt päätti just et mulle täydellinen mies ois Game of Thronesin Tyrion Lannister eli se maailman sarkastisin kääpiö minkä persoonallisuuden kanssa menisin kyllä naikkariin vaikka samantien. Siitä kääpiöosasta en oo ihan varma.
• Mulla on jäätävä Louis Tomlinson -syndrooma menossa mun pukeutumisen kanssa. Oikeestaan 1D-syndrooma. En oo käyttäny mitään muuta housuja kun chinoja vähään aikaan, ja raitapaidat ja bleiserit on jotenki vallottanu mut. 
• Mun hostäiti on edelleen yhtä ihana enkä tiedä miten mun pitäis selvitä ilman sitä ikinä. 
• Viimeisenä muttei vähäisempänä mun judokaverit (eli ne nelikymppiset vanhemmat) on vihdoin tajunnu miks ihmeessä istun tuolla sen 8h viikossa. En oo viimeseen muutamaan kertaan kuullu mistää muusta kun siitä et mun pitäis pyyhkii kuolavana suupielestä pois. Ja ne joka kerta jos sanon et "I enjoy it here" tai "I'm just enjoying the view" tai jotain tollasta mä kuulen vaan loputtomasti siitä miten mä tosiaan vaan nautin parikymppisistä lihaskimpuista. 
• Johon liittyen mun armaat ystävät kysy multa tosta viikonlopusta ja kun sanoin et TOTTAKAI autan, Peter (joka on parin judolapsen isä) sano "No tottakai, sullehan se nyt on vaan tarpeeks että siellä on yli 18-vuotiaita parikymppisiä miehiä, ihan sama miten vanhoja ne siitä ylöspäin on, kunhan vaan löytyy se sixpack ja hurmaava hymy. Istut koko päivän siellä hymyilemässä niille ja pyyhkimässä suupieliäs, mikäs sen parempaa!" sellasella äänensävyllä et kuulosti lähinnä siltä kun se ois kertonu lähtevänsä kauppaan ostamaan maitoa. Musta on ihannoitavaa miten noi on oppinu ymmärtää noi prioriteetit mun elämässä.

That's it for now, palataan taas!

I still turn to you

Heippa!

Meillä täällä on tosiaan äitienpäivää vietetty astetta hienommin - mun hostäidin vanhemmat tuli Etelä-Afrikasta tänne vihdoin muutamaks kuukaudeks ja meillä olikin sit kaikki mun hostäidin siskot ja nuorin veli perheineen täällä syömässä, eli yhteensä sellaset parikyt henkilöö mikä oli tosi mukavaa, tykkään mun hostäidin perheestä ihan hirveesti ja meillä on aina tosi kivaa yhessä.

Tosta kaikesta huolimatta mä soittelin mun lempiäideille vähän ympäri maailmaa ja oon viettänykin tänään sellaset hienoiset pari kolme tuntia puhelimessa..... Soitin eka tottakai omalle äitille. Äiti on mulle tosi rakas ja meistä on viimesen muutaman vuoden aikana tullu melko läheiset. En mä hirveesti elämästäni äitille kerro, varsinkaan kun oon täällä, mutta meillä on aika paljon yhteistä ja vaikka me tapellaankin hyvin usein (jep, jopa tänä aikana kun oon ollu täällä) niin me ollaan silti hyvissä väleissä ja tullaan melko hyvin toimeen ja äiti nyt vaan on äiti. Se on mun tukena aina ja auttaa mua niin paljon ettei mitään rajaa.
Sitten juttelinkin yli tunnin rakkaan N:n kanssa, jonka luona visitoin aina tossa tunnin matkan päässä kun siltä tuntuu. N on ehdottomasti yksi mun elämän tärkeimmistä ihmisistä nykyään ja arvostan N:ää kaikin puolin aivan hirveesti. Se on ollu mulle ihan mahtava tukipilari täällä enkä oikeesti tiedä mitä oisin tehny jos se ei asuis tossa tunnin matkan päässä.
Puhuin myös mun tädin kanssa ja mä vietäkin parin viikon päästä viikonloppuni Frankfurtissa visitoimassa mun enojen perheitä. Mun enon vaimo Bina on ehdottomasti yks ihanimmista ihmisistä joita tiedän ja vaikkei me puhutukaan moneen vuoteen niin kaikki on ihan niinkun oltais nähty vasta eilen. Se rakastaa mua aina niin vilpittömästi ettei mitään rajaa.
Ja vikana mä puhuinkin sit Kian kanssa, mikä oli ehkä mun päivän kohokohta. Kia on ollu mulle ihan maailman rakkain ihminen viimeset 4-5 vuotta joista 4 oon ollu sen vakkari babysitteri ja mä yleensä puhunkin Kian kanssa kaikesta mistä en voi puhua oikeestaan kenenkään muun kanssa. Kialta mä saan myös parhaat neuvot elämään ja se puhuu mulle kovin usein järkeä ja saa mut ajattelee asioita eri kanteilta. Sen kanssa me kans nauretaan ihan hirveesti ja se on ehkä mustahuumorisin ihminen mitä oon tavannu.

Oon aina niin onnellinen siitä että mun elämään on löytyny näin ihania naisia jotka on maailman parhaita äitejä ja hoitaa sitä äidin roolia munkin kohdalla sillon kun mun oma äiti ei oo sitä tekemässä.

I need you, so stop hiding

Hey babes!

Täytyy myöntää et tää on ollu varmaan laiskin ja kamalin viikko mulla tähän asti.
En oo tehny mitään ylimäärästä, vaan oon viettäny mun aamuni tiukasti liimautuneena mun sänkyyn läppäri kainalossa, samaten mun illat. Oon lukenu niin paljon 1D-kinkmemeä (oikeesti ei ihmekään että esineellistän miehiä kun luen noita juttuja.....) että ihan huimaa ja joo, tää on vähän tällästä ettei mulla oo mitään kerrottavaa siitä mitä oon tehny, koska en oo tehny mitään. En yhtään mitään.

Mulla on niin hirveetä taistoo itteni kanssa tän mun Hollannin ja Suomen välillä valitsemisen kanssa et oikeesti ainut asia mitä toivon tällä hetkellä ois se et pääsisin jonnekin aivan saakelin kauas (eli siis mulle tää "kauas" ois lähinnä Australia, Bali, Hawaii, Etelä-Afrikka......) vähäks aikaa eikä tarviis miettii yhtään mitään.

Viime perjantaina mä kävin taas C:n kanssa lenkkeilemässä metsässä ja syömässä pannareita pannekoekhausilla. Rakastan tota metsää niin paljon, ja se on oikeesti ihan sanoinkuvailematonta miten vihreetä täällä on. Mä en oo vaatetuksessa kovinkaan iso vihreen fani, mut rakastan keväisin tota kaikkee vihreyttä niin paljon.

Oon myös viettäny ihan saakelisti aikaa mun kylpytakissa. Mulla on Suomessa samanlainen, mut siinä on vaan lyhyemmät hihat. Oon niitä ihmisiä, jotka tulee suihkusta ja istuu kolme tuntia kylpytakki päällä läppärin eessä koska se vaatteitten päälle laittaminen on vaan ihan ylivoimasen hankalaa.

Mä en oo ees varma mitä mun viikonloppu tulee pitää sisällään, mutta toivottavasti mä saan nukuttua ees yhtenä yönä vähän enemmän. En nimittäin oikeesti muista millon oisin viimeeks nukkunu niin ettei mulla ois ollu herätyskelloo tai jotakuta herättämässä mua....

Life is a rollercoaster just gotta ride it

Heippa!

Oon hengissä, vaikka sunnuntaina ei ihan näyttäny siltä. Ei näytä kyllä nytkään, oon taas jossain elämää pahemmassa flunssassa mikä ei mun tuurilla tuu parantuu taas viikkoon.

Lauantaina mulla oli tosiaan Angelan läksiäiset mitkä oli ihanat kotipippalot - meillä oli tynnyrillinen olutta + Pimin (Janicen mies) baarikaappi ja mä jaksoin tanssia salsaa vaan viiteen asti aamulla - en ees haluu tietää mite myöhään noi muut tyttöset meni nukkumaan. Soitatin niille kans Justin Bieberiä ja One Directionia, mikä johti lähinnä siihen et mä lauleskelin sanoja ulkoa ja nää seisoo järkyttyneinä olkkarissa. "Siis sä ihan oikeesti tykkäät tästä?"

Mua kyllä harmittaa et rakas Angie lähtee takas Kolumbiaan enkä tiiä millon nään sitä taas, mut tiedämpähän et noi mun sunnuntaiset krapulat toivottavasti vähenee ainakin tällei hetkellisesti. Tiedä taas mitä siitä tulee sit kun palailen heinäkuuks takas Suomeen.... Kun tosiaan joo, mä oon nyt varannu itelleni lennon Suomeen kesäkuun lopuks niin että vietänki sit koko heinäkuun Suomessa ihan vaan lomaillen, tekemättä yhtään mitään järkevää, viettäen todennäkösesti puolet kuusta Helsingissä ja puolet kotona.

Yritän tässä kans päättää kovasti muutanko takas Suomeen vai jäänkö tänne ja tää nyt on vaan hetki hetkeltä enemmän ja enemmän vaikeeta. Toi koulu ois itessään ihan superjuttu, mut mulla on niin hirvee ikävä mun ystäviä etten oikeesti tiedä miten aattelin kestää tätä. Ja sit mulla on vielä mun armas heppaseni, minkä roudaaminen tänne ei ihan hirveesti innosta mua.

Nyt meen ottaa päikkärit. Jos vaikka ois vähän parempi olo niitten jälkeen. 

You're like a shot of pure gold

Heippa!

Eipä joo palailtu eilen... Mä heräsin aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ja söin kolumbialaisen aamupalan Angelan, Din ja öhh... Navidin kanssa? Navid on Angelan unkarilainen kaveri joka oli vaan jossain aamu kuuden ja kymmenen välissä ilmestyny tonne ilman että mä olin tietoinen asiasta.

Anyways, mä sitten lähinkin viettää mun jäätävän krapulan kanssa päivää mun viikonloppukotiin Zutphenin lähelle, ja vaikka oonkin ajanu sinne melko monta kertaa onnistuin jotenkin mystisesti eksymään siinä matkan varrella koska mulla ei ollu TomTomia messissä, mutta en mä ajanu kun sellaset 10-15min pitempään.

Mä vietin tosi, tosi ihanan ja rennon lämpimän päivän ja kuuntelin N:n uskomattomia juttuja sen elämästä. Mä rakastan tätä noin 60 vuotta vanhaa naista aivan äärettömästi. En oo ikinä tavannu niin vahvaa, itsenäistä ja persoonallista ihmistä kun N, ja sillä riittää niin käsittämättömiä tarinoita ettei oikeesti oo tosi. Mä kuuntelen niitä juttuja aina niin innostuneena että mä saankin kuulla niitä kaikkein jännittävimpiä juttuja mitä N:lle on tapahtunu ja joka kerta kun käyn niin saan kuulla vaan jännempiä ja jännempiä juttuja. Tällä kertaa sain kuulla mm. N:n sukulaisesta, jolla oli kotona kaks lemmikkipuumaa, kakaduja ja apinoita. Mä en koskaan lakkaa ihmettelemästä ton naisen elämänkokemusta...

N tosiaan paranteli mun hurmaavan krapulan mikä aiheutu mun ja Angelan lauantai-illan johdosta. Mulla ei oo ollu vähään aikaan noin hauskaa, tosin mä en myöskään muista millon mulla ois viimeeks ollu ton sortin krapula... Haha mut joo tosiaan me lähdettiin vasta vähän ennen yhtä yöllä Nijmegenin yöelämään kun oltiin haettu Angelan kaveri Di junalta, tuhottu sit yhteistuumin puoltoista pulloa vodkaa ja katottu Madagaskar. Me oltiin yhessä ihanassa pubissa ja sit käytiin välissä yhellä klubilla missä soi vähän eri musa mut ihmiset oli vähän tylsempää sorttia niin mentiin takas sinne pubiin. 

Toi pubi oli aivan huippupaikka huolimatta siitä et siellä oli keski-ikä varmaan kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä se ois mun menoa hidastanu. Tapasin muutaman unelmien miehen (niinhän mä aina) joista yhden kanssa meenkin todennäkösesti treffeille johonkin väliin tässä viikolla jahka se kerkee toipumaan tän illan Queen's Day juhlinnoista ja mä viittiin taas näyttää ihmiseltä. Tänään tääl ois kaikkialla hirveet juhlinnat, vähän niinku vappuna Suomessa, mutta hjoo, mua kiinnostus vetelee jossain tuolla pohjamudissa, joten mä oon kotona, syön jätskiä ja katon telkkaria mikä on mulle täysin toimiva ratkasu. Mua laiskottaa! 

Kaikkein lempparein mulla oli kyllä tossa lauantai-iltana se, kun mentiin ekaa kertaa tonne pubiin. Oltiin kävelemässä sisälle, kun portsari pysäytti mut Angelan ja Dianan mennessä eeltä. Mä rupesin kaivaa papereita niin mun ei tarvinnukaan näyttää niitä... "Eieieieiei, mut piti vaan pysähtyy kattoo sua ku oot niin kaunis, mee ihmeessä sisälle!"

I wanna stay up all night

Hollaaaa!

Mä lähen ihan just illastaa mun kaverin Angelan kanssa vaihteeks ja me lähetään kans tutkimaan Nijmegenin yöelämää. Mua vähän huolestuttaa tää reissu, koska me ollaan varattu kaks 0,7l pulloa vodkaa (mä niin toivon ettei ees avata toista) ja mun pitäis huomenna ajaa 60km Zutpheniin ja 60km takas illalla.... Ehh. Mä niin rakastan näitä mun kuningasideoita!

Mut oon oikeesti tosi innoissani, Angelan kanssa on aina ihan älyttömän hauskaa ja me ollaan kaksistaan niin aivottomia et tekee hyvää varsinkin kun noista mun tytöistä on vähän vierotusoireita. Angela on ihan mahtava, se on niiiin mun kanssa samalla linjoilla miehistä ja se buustaa mun egoa kaiken aikaa ("Sophie toi mies hymyili sulle, toi mies tuijottaa sua, näitsä miten toi iski silmää sulle") ja me nauretaan ihan koko ajan. Lisäks Angela laittaa mulle parhaillaan jotain hyvää ruokaa, mikä tekee tästä vaan paremman jutun.

Huomiseen!

My heart beats for London town

Nyt mä laitan meidän Lontoon reissun pakettiin! Mä heitinkin jo tohon edelliseen juttuun muutaman kuvan mitkä on otettu Lontoosta, mut tässä nyt on muutama lisää!

Me siis lähdettiin yhessä 6 muun tyttösen kanssa Lontooseen. Tää on ollu meidän unelma abouttirallaa siitä lähtien kun me ollaan tavattu (miinus mun BFF jonka kanssa oonkin ollu jo Lontoossa 2007 ja joka ei tuntenu noita tyttöjä entisestään) ja nyt kun mä sain tälläsen superidean joskus ööh viime vuoden puolella että hei kuka lähtee mun kanssa kattoo McFlyta niitten uudelle kiertueelle niin mulla olikin sit yhtäkkiä 6 tyttöä tulossa messiin! Mä sit hommasin meille 7 keikkalippua, kämpän ja lennot hoiti sit kukin itekseen, tai siis lähinnä niin että mä ja mun rakas BFF mentiin kahestaan täältä Lontooseen ja loput 5 tulikin sit keskenään Helsingistä.

Meidän kämppä tosiaan oli Victoria-stationilta viiden minsan kävelymatkan päässä mikä oli ihan täydellistä. Alunperin meidän piti olla Gants Hillissä Pohjois-Lontoossa, mutta sit yllätyksenä tulleen kylppärirempan takia me mentiinkin sit tonne Westminsteriin mikä oli ihan mieletöntä, lukuunottamatta sitä et sen seurauksena meillä oli yks huone ja kylpyhuone vähemmän... Mut me pärjättiin vallan mainiosti, vaikka ajoittain ei meinannu oikeen mahtua kävelemään ja aamuisin aina vähän kesti! Ja verhotangot saatto tulla alas kiinnityksineen päivineen eräs aamu.

Keskiviikko meillä oli lähinnä sellasta iisiä olemista Hannan kanssa kahestaan ennen kun tytöt tuli illalla. Me taidettiin käydä sillon kaupassa sit illasta ja mennä jopa kohtuuajoissa nukkumaan! Torstaina kun kaikki heräs sit melko aikaseen, me käytiin Oxford Streetillä tekemässä pientä shoppailua siinä kaatosateessa, etittiin epätoivosesti jotain kivaa lounaspaikkaa kunnes päädyttiin läpimärkinä Garfunkel'siin mistä me kaikki tykättiin aika paljon! Mä en oo ikinä varmaan eläessäni ollu niin sateen kastelema kun tollon... Ja me käytiin Disney-kaupassa, mikä oli ehkä taas paras hetki mun elämässä.

Perjantaina me sit oltiinki reippaita, käytiin kiertää turistijuttuja (Big Ben, Trafalgar Square, King's Cross), saatoin saada kolme miesmyyjää hajoomaan totaalisesti kirjakaupassa ("Oh but no, those are the ugly ones!")  ja sit jossain vaiheessa me eksyttiin takas kämpille et kerettäis ajoissa McFlyn keikalle HMV Hammersmith Apolloon! Mä voin sanoo et mä tykkäsin tosta venuesta ihan mielettömästi, se oli niiiin kotoisa ja rakastin niitä pitkiä baaritiskejä ja mukavia samettituoleja ihan äärettömästi. Puhumattakaan tosta keikasta, mä oon ollu neljällä McFlyn keikalla ja toi oli ehdottomasti mun lemppari niistä. Oon ollu Greatest Hits -, Radio:Active -, ja Above the Noise -kiertueilla ja ne on kaikki keikat ollu Wembleyllä. Mä rakastin tota settilistaa, meidän supermakeita istumapaikkoja, poikien soittotaitoo ja asennetta ja energiaa ja sitä faktaa et olin siellä mun niin monen rakkaan ystävän kanssa.

Lauantai meillä menikin siinä kun meidän kaveri Anni tuli Portsmouthista moikkaamaan meitä poikaystävänsä kanssa. Me kierreltiin ekaks Oxford Streetillä ja me ostettiin Sallan kanssa One Direction -mukit mistä oon niin ylpee ettei mitään! Me sit lähettiin puolen porukan kanssa lounastaa Victoriaan ja käymään kaupassa. Illalla suunnattiin ihan melkein tien toisella puolella olleeseen pubiin missä meillä menikin koko ilta tyhjentäessä baarin siideri-, smirnoff ice - ja tequilavarastoja... Me oltais vielä haluttu mennä homobaariin mutta jouduttiin sit myöhemmin sinne kävellessä vanhan herrasmiehen avulla et se oli remontin takia suljettu!

Sunnuntaina me otettiin kaikki iisisti ja maanantaina me kerettiin vielä lounastaa tossa meidän lähipubissa ennen kun mun piti napata juna Gatwickille ja lennellä kotiin!

Mun mielestä toi oli varmaan paras reissu minkä oon ikinä tehny. En ois halunnu ollenkaan tulla kotiin, oisin voinu olla ikuisuuksia mun ystävien kanssa kiertelemässä Lontoota ja ihmettelemässä ja kattomassa telkkaria kasassa sohvalla ja nauramassa huonoille jutuille. Mulla oli niin älyttömän ihanaa ja hauskaa ja olin niin onnellinen et tänne Saksaan tuleminen oli vähän slap in the face. Eikä yhtään helpottanu mun kaveri-ikävää....

Mutta toivottavasti me päästää pian taas takas ja kerkeisin sillä kertaa nähdä mun irlantilaista kaveria! 

Tell me, did the wind sweep you off your feet

Jos nyt sit vähän ilosemmissa merkeissä!

Mun pitäis jaksaa edelleen käydä kaikki abouttirallaa tuhat Lontoon kuvaa läpi ja valkata lempparit. Oon facebookkiin kerennykin postailla parikyt mun lemppareista mut kauhee kun en mä vaan jaksa käydä noita kuvia läpi, saatika sit ladata flickriin koska oon muutenkin post-london-depressionissa ja mulla on ihan jäätävä ikävä mun tyttöjä....Enkä oo vieläkään uskaltanu kattoo keikalta otettuu videota missä Danny soittaa Walk In The Sunin koska sen pari kertaa mitä oon yrittäny niin oon päässy kahen minsan kohalle ennen kun rupee itkettää.

Mä tässä oon tänään ollu vaihteeks tekemättä mitään hyödyllistä (no oon mä kyllä viihdyttäny itteeni One Directionin haastatteluilla mut sitä ei varmaan lasketa hyödylliseks) mikä on johtanu siihen et pätkäsin mun otsatukasta varmaan viistoista senttiä pois ja nyt se on tällänen.

To be honest, mä jopa tykkään siitä, huolimatta siitä että tuskailen jo nyt sen poiskasvattamista ja pinnisotaa ja sitä miten ei-iloissaan mun rakas äiti tulee olemaan.

Mun viikonloppusuunnitelmat oli kutakuinkin se et oisin viettäny mun viikonlopun mun viikonlopputädin luona ja lähteny Amsterdamiin juhlimaan Queen's Dayta, mutta mun hostperhe lähtee asuntovaunuilemaan ja koska ne tarvii jonkun pitämään huolta koirasta ja hevosista niin mä lupauduin nyt jäädä sit kuitenkin vahtimaan taloa. Mä oon toisaalta tosi helpottunut et mun ei tarvii lähteä Amsterdamiin koska en vaan kertakaikkiaan tällä hetkellä jaksa mitään jäätävää ihmisrykelmää jostai kaikki on karmeessa kännissä ja aineissa ja sit mun pitäis jaksaa pysyä hereillä jonkun pari vuorokautta, no thanks. Tuun olee onnellisempi ja hyväntuulisempi kotona punaviinin kanssa. Oon kuitenkin lupautunu näkee Angelaa lauantaina ja sunnuntaina meen varmaankin käymään mun viikonlopputädin luona. Mä niin mielelläni oisin siellä yötä, mut en oikeen voi jättää tota meidän hauvaa yksin kotiin niin pitkäks aikaa ja sen mukaan ottaminen ei tuu kuuloonkaan. Mua harmittaa, koska sit noi seuraavat viikonloput on vähän sellasia et mun viikonlopputädillä on jäätävä häslinki niitten mun edellisessä postauksessa mainittujen häitten takia ja oltiin sovittu tästä kauan aika sitten ja nyt en sit oikeen voikaan lähteä. Puhuin sen kanssa tänään btw 1h 51min puhelimessa - ja mä luulin etten kykene enää tollasiin puhelinmaratoneihin. Yeah right.

Mut ei tässä mitään, riemuitsen siitä et voin kattoo vaikka mitä telkkariohjelmia koko viikonlopun eikä kukaan voi valittaa mulle miten huonoja ne on tai siitä etten mee ulos tupakkaa pidemmäks ajaks! Ja se että voin mennä ihan millon haluun ja juoda viiniä vaikka päivällä ja käydä kylvyssä vaikka kolme kertaa päivässä ja sit olla käymättä pari päivää jos ei vaan kertakaikkiaan huvita. Oi tätä onnea ♥

(JA VOIN HUUDATTAA ONE DIRECTIONIA 24/7 ISOISTA KAJAREISTA)

You know I'll be your life, your voice, your reason to be my love

Mä oon takas kotona. Yksin.

Se fiilis kun oot ollu eka 5 päivää sun yhden parhaan ystävän kanssa Saksan kodissa ja sit 6 päivää vielä viiden (+1) rakkaan tytön kanssa Lontoossa saattaa saada sut siihen pisteeseen et vähän itkettää kun pääset Saksan kotiin tietäen et hitto vie taas ne ihmiset on parin tuhannen kilsan päässä ja sä vaan rakastat niitä kaikkia päivä päivältä enemmän. Meidän reissu oli niin too good to be true ja mä niin toivon et voidaan ottaa toi uusiks joku kaunis päivä.

Mä avaudun varmasti vielä lisää tosta reissusta tässä lähipäivinä ja McFlyn superupeesta keikasta (supermegafoxyawesomehot jos siihen tullaan!) ja näin mut nyt en vaan pysty.

Sain tänään kans viestii koululta et mun pitää lähettää niille vielä lisää papereita enkä kyllä to be honest oo ihan varma mitä haluun.

Mä niin toisaalta haluisin jäädä tänne koska oon just saamassa mun elämästä kii täällä ja haluaisin nähdä millasta se olis vielä sit kun pääsisin opiskelee. Mun hostperhe on mulle enemmän kun hostperhe ja oon oppinu rakastamaan näitä lapsia ja mun hostvanhempia aivan äärettömästi ja tunnen oikeesti olevani osa tätä perhettä ja näitten elämää täällä. Mulla ei oo hirveesti kavereita mut oon täällä pääpiirteittäin onnellinen ja tosi tasapainoinen. Mun sukulaiset ja perheystävät asuu lähellä ja mä haluaisin niin kovasti olla osa mun Saksan sukua.

Toisaalta haluaisin lähtee johonkin toiseen maahan ja kokeilla olla ilman mitään turvaverkkoja ja hoitaa asiat itekseni. Mua himottaa aivan äärettömästi lähtee Skotlantiin opiskelemaan Human Ontologya mikä ois mun unelmien täyttymys. Mä vaan en tiedä miten kestäisin olla ilman minkäänläistä turvaverkkoo.

Ja sit taas haluaisin mennä takas Suomeen. Haluaisin olla lähellä mun ystäviä, nähdä niitä sillon kun siltä tuntuu ja tietää sen et aina kun on heikko hetki niin on joku jonka luo mennä. Haluaisin päästä mun perhejuhliin ja nähdä miten mun isän koiranpennusta tulee iso hieno hauva. Haluaisin viettää mun hevosen viimeset vuodet sen lähellä ja tietää et sit kun se hetki tulee päästää irti niin että oon parin tunnin etäisyydellä siitä. Jos joku mun perheestä sairastuu, haluaisin olla lähellä ja tukena ihan fyysisestikin.

Mä vaan en tällä hetkellä oikeen nää itteeni missään ja tää tuntuu tosi rankalta. Mä en oikeesti tiedä mitä mä haluan mun elämältä enkä osaa päättää missä tärkeysjärjestyksessä asiat on mulle.

Tiedän ettei mitään tarvii päättää nyt, eikä mitään tarvii lyödä lukkoon sillä meiningillä et jos nyt päätän jotain niin sen tarvii olla niin koko mun loppuelämäni.

Mulle jo teettää nyt vaikeuksia valita mun perheystävien häitten ja mun ystävien ylioppilasjuhlien välillä. Molemmat on asioita jollasia en tuu koskaan ikinä elämässäni kokee toista kertaa, ja tää tekee asiasta vielä vaikeempaa.

PS. Näin tänään Mr. V:tä ja olin about pyörtyä taas vaihteeks kerran. Jestas, miks ihmisten pitää olla noin komeita ja hymyillä mulle ja tuijottaa mua silmiin siihen malliin et jos se pyytäis mua räjäyttää ydinpommin niin tekisin sen? Mä en kestä!!! (Varsinkaan sen yläkroppaa mitä sain taas tänään ihailla... Dear God, vannon ettei tollanen täydellisyys ees oo inhimillistä.)

But I would touch you in all the right places if you want me to

(Mä hihittelen täällä itekseni tolle otsikolle, mä rakastan McFlyta just sen takia et ne on tehny ite omasta biisistään pilabiisin... Mikä on vielä mun mielestä aivan järkyttävän hauska, tottakai)

Mut heippa! Mulla on ollu vähän kiire viime päivinä, tai no ei oikeesti oo ollu mut kai sitä voi itelleen uskotella ihan mitä lystää. Mä oon yrittäny toipua tästä mun flunssasta keskinkertasella menestyksellä (mä en edelleenkään voi poistuu tästä talosta ilman nenäliinoja) ja nyt oon vaan innoissani siitä et saan tänään illalla mun yhden parhaimman ystävän tänne muutamaks päiväks! Ja nyt laitanki pari kuvaa mun huoneesta kerta siivosin täällä (mulla ois kuva siitä miltä tää näytti ennen siivoomista mut ehkä jätän sen näyttämättä etten aiheuta mitää sydänkohtauksia)

Ootan tosi innoissani Lontoota meidän pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja sain jopa tänään varattua lentolipun takas Lontoosta kotiin... Ai miten niin oon ajoissa? Mun oli tosiaan tarkotus tulla junalla, mutta koska toi junalipun hinta oli abouttirallaa sama mitä lentolipun hinta ellei kalliimpi ja mulla ei ollu pienintäkää intoo lähtee kuudelta aamulla tai jotain muuta vastaavaa yhtä naurettavaa.

Tiiättekö muuten millon on elämä surullista? Sillon kun raahaat kassalle muutaman dvd:n (jotka on laatua Bridget Jones, Valentine's Day, Järki ja tunteet sekä Downton Abbeyn eka tuottari...) ja se vanha nelikymppinen kassatäti kattoo sua niin supersäälivästi ja hymyilee surullisesti ja sit vielä sanoo et toivottavasti mulla on kivaa noita leffoja kattoessa. Hanna laitto ton naisen todennäköset ajatukset aika hyvään pakettiin; "ne on varmasti miettiny et monta kissaa sul on kotona ja ootko koskaa nähny miestä"

Mut se kassanainen nyt ihan väärässäkään ollu, kerkesin tossa eilen kahlata Downton Abbeyn ykköstuottarin läpi (mikä nyt ei oo vaikeeta, 7 about tunnin jaksoo) ja mä oon niin rakastunu. Mä oisin ihan samantien menossa naikkariin Matthew Crawleyn kanssa, ihan vaikka sen takia et sillä on niin siniset silmät et meinaan aina hukkua niihin. Ja no, mä nyt vaan rakastan komeita miehiä jotka puhuu jonkun sortin aksentilla mikä tulee Brittien saarilta. Mä oon kans kehittäny jostain jonkun sortin jutun irkkuaksenttia kohtaan, mut siitä syytän ihan vähän Niall Horania. Ihan vähän vaan. 

Noi housut on varmaan mun lempparihousut vähään aikaan, mä löysin noi H&M:ltä puoleen hintaan ja oon aika rakastunu. Noi on lievästi haaremit, ohutta collegea ja maailman mukavimmat housut ehkä ikinä. Mä oon jopa kerenny liikkuu noilla jo julkisilla paikoilla ja mä voin sanoa et noi kiinnittää jonkun verran huomiota......

Oon kuunnellu taas ihan liikaa McFlyta ja One Directionia, mä oon vaan niin rakastunu. Mä ootan edelleen sitä päivää et joku normaali ihminen saa mut tuntee tän sortin tunteita näin kovina... Haha en oikeesti, mulle riittää nää miehet ihan näinkin, aina turvallisen välimatkan päästä.

Mut mä jatkan nyt mun rakkaan ystävän oottelua ja hysterisointia, palaillaan joskus! 

PS. Mä en kestä. Ekaks ne laulaa ja on poikabändissä ja hengailee huvijahdilla ja nyt ne vielä opettelee surffaa? Tai ainakin kaks niistä. Mä en kestä. Ja sit mun pitää mennä ja löytää vielä pari ihanaa kuvaa missä ne on ilman paitaa.... Shoot me now.

Tell me I'm a screwed up mess, that I never listen listen, tell me you don't want my kiss

Mä kerkesin kirjottaa pitkän postauksen mut tottakai blogger päätti hävittää sen jonnekkin bittiavaruuteen (kirjotin jo eka brittiavaruuteen, mulla vissiin oo ollu mitään muuta kun lontoo ja brittimiehet koko päivän päässä....)

Oon tosiaan edelleen aivan jäätävän hirveessä flunssassa, yskin kaiken aikaa ja mulla on vähän dingdongolo mutta kyllä tää on jo parempi kun esim. sunnuntaina millon mulla oli krapula ja sit vielä tää superflunssa päälle, pisti mut lähinnä toivoo pikasta kuolemaa.

Mulla oli superkiva lauantai-ilta parin muun aupairin ja yhen muuten vaan ihanan meksikolaisnaisen kanssa. Meillä oli tosi hauskaa, juotiin ihan liikaa viiniä ja syötiin ihan liian hyvin ja naurettiin niin paljon et mulla oli oikeesti vatsalihakset ihan hävyttömän kipeenä sunnuntaina. Oon myös saattanu avautua joskus muutaman viinilasillisen jälkeen siitä miten paljon rakastan miehiä ja noi on kaikki nauranu ittensä kuoliaaks...

Oon innostunu tässä kipeillessäni lukee taas ihan hulluna fanfictionii ja oon onnistunu hukuttaa itteni One Direction -slashiin siihen malliin et mä oon itekin innostunu kirjottaa ja oon ihan hullun intona tästä. Mä kirjotin eilen melkeen 4000 sanaa ja tänään oon kerenny lisää jo 1000 sanaa ja suunnittelen kirjottelevani illalla vielä pari tuntia koska haluun saada ton valmiiks.

Oon muutenkin ollu vähän hullun intona One Directionista, tää mun rakkaus niita kohtaan vaan kasvaa kaiken aikaa. Mä tosiaan oon seurannu niitten menestystä jo ihan sieltä Xfactorin Judge's housesta lähtien ja mulla on aina ajoittain niin hirveitä ylpee mama -fiiliksiä ettei mitään.

Tosin ne äidilliset fiilikset katoo hyvin nopeesti ja vaihtuu toisenlaisiin, vähän eritavalla lämpimiin fiiliksiin kun kattelee tälläsii kuvia....

Yep, mikään vaan ei tunnu olevan parempi juttu kun puolialaston, lihaksikas mies. Siis ihan oikeesti, mitkä noi Harryn V-lihakset on?! (mulla ei oo hajuakaan mikskä niitä oikeesti kutsutaan mut kun kattoo noita kuvia niin KETÄ KIINNOSTAA?!!)

Mä jätän teidät näihin tunnelmiin ja katon vielä kerran iCarlyn One Direction-jakson. Ihan vaan noitten söpöläisten takia.

Steal some cover share some skin

Tää on niin mun tuuria.

Oon koko viikon iloinnu et jee lauantaina pääsen illallistaa kavereitten kaa ja jee ihanaa ihmisten ilmoille ja uusia ihmisiä - oon muistuttanu lähinnä koiranpentua sillon kun mami tulee kotiin.

Arvatkaa kaks kertaa iskikö muhun eilen illalla seiskan aikaan joku maailman kamalin flunssa joka vaan tuntuu pahenevan koko ajan. Mä aivastelen, mun nenä vuotaa kun Niagara, mua koskee joka paikkaan ja mulla on joku jäätävin päänsärky jota pidän ees jonkun sortin kestettävän tasolla 600mg Buranan voimin. Nää mun parhaat kaverit (aka Iittalan HEL2012-muki ja nenäliinat) auttaa kans vähäsen.

Mä tässä yritän pohtia jaksanko/kehtaanko mennä illallistaa tässä kunnossa. Muuten ehkä kehtaisin, mut tää mun nenän vuotaminen on ihan holtitonta. Toisaalta, mä kävin suihkussa ja pesin hiukset, mikä on multa mitalin arvoinen suoritus sillon kun oon kipeenä....

Katottiin eilen muuten kaks ekaa jaksoo Game Of Thronesista ja mä oon ihan rakastunu. Mun piti ruveta kattoo tota sillon kun se alko ja mun nyt on pitäny alottaa sen kattominen tässä kaiken aikaa, mut se oli vähän vaativaa noitten muun about 10 tv-sarjan rinnalla. Nyt sit mun hostäidin sisko oli ostanu ekan kauden ja ruvettiin eilen kattoo sitä ja se on ihan huippu! Mä tykkään HBO:n sarjoista muutenkin ja Game of Thronesissa on mun mielestä tosi paljon HBO:lle tyypillisiä juttuja, mut tää on mun mielestä parempi kun True Blood.

Katotaan saanko itteni kerättyä tästä. Mä en haluais jättää tätä illallista väliin mut se nyt vaan edellyttäis multa ensinnäkin siistien vaatteitten päälle pukemista, autolla ajoa, kauppareissua ja sit mun pitäs jaksaa olla vielä hurmaava ja kiva.... Katotaan. Mua kyllä oikeesti vähän houkuttelis kans toi GOT:n jatkaminen ja oma sänky. Tosin toi mun dinneri ois sen verran aikaseen et oisin varmasti jo ysin aikaan kotona.

I could be a gentleman, anything you want

Mä veikkaan et toi on mun kolmas Justin Bieberin Boyfriend-biisin lyriikoista lainattu otsikko. Noup, mä en oo suunnitellu ikinä luopuvani mun rakkaudesta Biebsiin, se on vaan ihan liian söpö tän puumanaisen makuun.

Mulle ei kuulu mitään muuta jännää kun elämän fiilistelyy. Mun soittolistalla on tällä hetkellä vissiin 10 biisiä ja on ollu varmaan viimeset kaks viikkoo enkä oo aatellu vieläkää vaihtaa, musiikki on vaa vähän liian hyvää at the moment.
 
Mä tein tänään tuhojani kun päätin käydä aamusten salitreenien jälkeen tossa meidän kylän kosmetiikkakaupassa ja ainokaisessa halppisvaatekaupassa. Toi kosmetiikkaputiikki on niin petollinen, mä vaan aina onnistun kiikuttaa sieltä tavaraa ulos vaikka kuinka paljon, mut sillä on jotain tekemistä kyllä sen kanssa et täällä on kaikki niin paljon halvempaa ja valikoimaa enemmän. Mä tänään erehdyin pysähtyy hajuvesihyllyn eteen ja hieraisin pariin kertaan silmiäni kun Puman Flowing-hajuvesi oli 8,95€. Suomessa päälle parikymppiä? Tsekkasin tota lähinnä sen takia et mun BFF käyttää tota tai ainakin käytti vielä lukiossa, mä lämpenin tänään enemmän Adidaksen bodyspraylle (jolla oli hintaa kai 5,99€?) ja söpölle pinkille kynsilakalle!

No se söpö kynsilakka ja mun hurmaavan meikitön naama!

Ja sit mä erehdyin siihen saakelin vaatekauppaan mikä pursuili ihania värejä ja mä onnistuin täyttää vaatekaappiini parilla ihanan pirteellä t-paidalla, uusilla collegehousuilla ja niillä saakelin leveelahkeisilla farkuilla, ja näillä en tarkota niitä koko jalasta leveitä farkkuja vaan niitä saakelin ysärifarkkuja mitkä on tiukat reisistä. Me sanottiin niitä trumpettifarkuiks ala-asteella... Mut mä vaan niin nään ne kesällä mun Havaianaksen flipfloppien ja löysän topin kaverina! En kyllä ikinä varmaan tuu käyttää niitä mun Helsingin supertyttöjen eessä, ne varmaan sais slaagin.

Nyt mä vaan lähinnä ootan et meidän talo täyttyy, mun hostäidin sisko on tulossa miehensä ja kolmen poikansa kanssa tänne, Lexien kaveri on jo täällä ja viikonlopun aikana mun hostäidin naurettavan komeen pikkuveljen pitäs kans ilmestyy tänne ihanan tyttöystävänsä kanssa! Toi pikkuveli on niin naurettavan komee et viimeeks kun näin sen, se ilmesty judokisoihin, mä katoin sitä nopeesti ja totesin itekseni et vitsi toi näyttää tosi tutulta, ihan ku jostain leffasta - ennen kun tajusin kuka se on.

Mulla oli kans tänään suunnitelmissa siivota mun huone, joka on edelleen ihan räjähdyksen jäljiltä koska mä en oo vieläkää varsinaisesti purkanu tota mun matkalaukkua Suomen jäljiltä. Oon kyllä tyhjentäny sen lattialle ja heittäny sinne millon mitäkin kerran käytettyjä vaatteita kun en oo jaksanu taitella niitä kaappiin... Ihanaa.

Just niitä päiviä kun laitoin kaikki lempipaidat päälle samaan aikaan ja jalassa mulla on mukavuusfarkut = yhtä kokoo liian isot.

Oon ollu koko päivän ihan perjantaifiiliksissä ja kerkesin jo riemuita et huomenna nään taas Angelitaa mut sit tajusinkin et on torstai ja masennuin ihan vähän. Mut nopeesti toi hassunhauska perjantai menee, ja tänään saan sitäpaitsi taas juoda viiniä! Oon hei ollu sunnuntaista asti juomatta viiniä, koska oon päättäny etten juo arkisin, mutta viikonloppuisin ja lomilla saan! Tsekatkaa tätä selkärankaa.

Ja haaveilkaa vaan niistä laadukkaista kuvista, niitä saatte seuraavan kerran Lontoon jälkeen kun mun järkkärit omistavat kaverit on valokuvannu tätä linssiludee ees vähän. 

You're my cryptonite, you keep making me weak

Moikka!

Voin jo nyt sanoo ettei mulla oo mitään asiaa. Oon vaan taas nyt niissä fiiliksissä et mun elämä on vaan niiiin ihanaa ettei mitään! Lauantaina meen Angelitan luo illallistamaan sen kavereiden kanssa, ens viikolla saan jo mun parhaan ystävän tänne ja tähän aikaan kahen viikon päästä oonkin jo Lontoossa! Sen jälkeen onkin sit mun lomaviikonloppu mun äidin ystävän luona, mistä jatkankin sit Queen's Day juhlintoihin Amsterdamiin, ja sieltä takas tullessa onkin jo sit seuraavana viikonloppuna Angelitan läksiäiset ja sit toukokuussa mulla on suunnitelmissa reissu Frankfurtiin sukulaisten luo, sit kohta onkin jo kesäkuun alku millon pääsen Suomeen viideks päiväks ja sit nyt oon puhunu mun hostäidin kanssa et menisin melkolailla koko heinäkuuks Suomeen mistä oon jo nyt niin innoissani etten kestä! Sit elokuussa mun Saksan suvulla onkin sukujuhlat mistä oon tosi innoissani.

En oo nyt yhtään varma siitä miten mun tulevaisuus on syyskuusta eteenpäin, riippuen siitä hyväksytään mut kouluun Hollannissa vai ei (mä avaan tätä aihetta joskus enemmän) ja haluunko mä nyt ylipäätään jäädä tänne vai en (tää nähdään sen jälkeen kun tuun Suomesta takas tänne, riippuen siitä miten hirveenä onnistun aiheuttaa draamaa sen kuukauden aikana Suomessa mitä oon kesällä siellä....) mut sen näkee sit. Mä oon jo vähän suunitellu et jos en pääse kouluun lähen Etelä-Afrikkaan hetkeks syksyllä.

Nyt heitän pari mun kuunnelluinta biisiä viimesiltä päiviltä! Jeah, mä oon edelleen rakastunu Darren Crissiin (ja Matt Bomer on kuumin tv-veli ikinä!) ja mä edelleen rakastan Tyler Wardin covereita (ja KÄSIVARSIA) superisti. Mä oisin laittanu tähän kans I-HA-NAN Justin Bieberin uuden biisin nimeltä Boyfriend, One Directionin akustisen version niiden One thing -biisistä ja Jason Mrazin Freedom Songin mut koska asun Saksassa en pysty näkee yhtäkään näistä videoista. Tuun niin itkee verta kun Justinin Boyfriend-musavideo tulee ulos enkä pysty kattoo sitä.





Oon tässä muuten kattonu Gleen ykköstuottaria ja oon niin rakastunu Jesse St. Jamesiin/Jonathan Groffiin ettei mitään rajaa. Siis oonhan mä aina ollu ihan heikkona siihen mut jotain rajaa, mä oon ihan heikkona joka kerta kun se tulee ruutuun. Mun pitää niin ostaa Gleen kakkostuottari koska ahh kakkostuottarilla Jesse on niin ihana ettei mitään.

Hellou!

Mulla on ollu nyt pari tosi kivaa päivää ja oon kyllä ihan fiiliksissä taas elämästä. Vaihteeks.

Mä olin eilen treffailee yhtä kolumbialaista aupairii Nijmegenissä ja oon enemmän tai vähemmän rakastunu.

Ekaks, Angelita on maailman ihanin ja sulosin tyttö (no okei nuori nainen, se on mua 4 vuotta vanhempi!!) jolla on maailman kauneimmat ruskeet silmät, täydelliset hampaat, pienet pienet sirot kädet ja se nyt on ylipäätään niin pieni ja sulonen etten kestä. Ja sillä on i-ha-na aksentti! Me höpöteltiin eilen sellaset 7 tuntii yhtä soittoa ja juttua meillä ois riittäny vaikka miten pitkään, mulla on pahanmoinen girl crush päällä.  Meillä klikkas samantien ja harvoin kyllä oikeesti oon tykästyny johonkin tyttöön noin nopeesti. Meillä on jo vaikka mitä suunnitelmia tälle ajalle kun se on vielä täällä, ollaan mm. menossa Queens Daynä Amsterdamiin ja se on niin esittelemässä mua sen kolumbialaisille miesystäville jotka saa kuulema luvan opettaa mulle salsaa. Ja Angelita on just niitä egoa buustaavia kavereita, jonka mielestä joka toinen hollantilainen mies kattelee mua sillä silmällä.

Tokaks, mä oon jotenki ihan hurahtanu tohon Hollannin puoleen Oon ollu nyt täällä kuitenkin 5kk ja sit eilen olin Nijmegenissä ja mä vaan rakastuin niin kovaa. Nijmegenin keskusta on aivan äärettömän ihana ja siellä on tosi paljon kaikkia ihania kahviloita ja ravintoloita ja pubeja ja niiiiin paljon komeita ja ihanan ystävällisiä miehiä että mä oon ihan heikkona.

Kolmanneks, mä olin tänään Lexien judokisoissa ja näin pitkästä aikaa yhtä mun lempparicoacheista meidän salilta ja tottakai se oli ihana oma flirtti ittensä. Lisäks oon päättäny taas et mä niiiiin tuun edistyy mr. V:n suhteen ennen treenien kesätaukoo...

Sometimes it gets wrong and we hit it but it feels wrong cause she never remembers it

Näitä hetkiä elämässä kun mun rakas internet ei avaa twitteriä EIKÄ tumblria ja mun on vaan pakko päästä kertomaan että oon juonut tässä finaaliin litran pulloa viiniä yksin mun omassa huoneessa ja katon Puumanaista maratonina ja mietin miten surullista on se että musta tuntuu et toi sarja on tehty mun elämän perusteella ja mietin tapoja jolla voin vaihtoehtoisesti joko a) tupakoida mun ikkunasta TAI b) mennä ulos tupakalle herättämättä ketään.

Ja totta helvetissä tää on surullista mutta oon todennut että joskus elämässä aupair vaan saavuttaa sen kohdan mitä kutsutaan low pointiks.

I can take you to places you've never been befo

Jep. Oon takas Saksassa.

Mun Suomen reissu oli superihana ja mä ehkä jaksan kirjottaa siitä viikonloppuna. Mulla oli tosi ihana reissu mihin sisälty mm. ihan liikaa alkoholia niin monen supertytön kaa, mun ihanan supersöpön pikkuveljen rippijuhlat, paljon hengailua mun BFF:n kaa, kaljottelua mun ihanan kaverin kanssa terassilla (yeah, meitsi on avannu terassikauden!!), leffailuu ja myöhäislounastamista/aikaisillallistamista mun ihanan rakkaan ystävän kanssa josta tulee toivottavasti tulevaisuudessa mun kämppis, hengailuu mun supersöpöjen ja -ihanien poitsujen ja tytsyjen kaa, ihanaa hengailua vaikka jos kenen kanssa ihan loputtomiin asti, 1D:n ja Bieberin laulamista duettona mun ihanan Sallan kanssa, överisyömistä, paljon roskaruokaa ja niin hämäriä öitä ettei mitään. Mua ja ketään mun tyttökavereista ei pitäs päästää julkisille paikoille sen jälkeen kun ollaan nautittu alkoholia. Joo ja sain mä uuden kaverin, Georgin!! Kiitos tän mun uuden tuttavuuden mulla on vähän ongelmia mun selän kanssa mut kato tätä tapahtuu kun on alkoholin vaikutuksen alasena.... Mua lähinnä naurattaa edelleen ihan hulluna :D

Mä oon nyt aika varma et oon palaamas Suomeen vaikka inhoonkin ko. maata aika hardcorena aina sillon kun ei oo kesä. Mut mulla on vaan niin ihania ihmisiä Suomessa ja tiedän et vaikka nyt sain tässä yks päivä mun eräältä kaverilta hienon "mut kai tajuut et nekin alottaa oman elämänsä Suomessa eikä niillä oo niin aikaa sulle" niin mä en oikeesti jaksa uskoo et ihmiset jotka on edelleen mun kanssa ystäviä vaikka me ei oltais nähty yli vuoteen hylkäis mut tosta vaan kun muuttaisin Suomeen. Mä oon myös vakuuttunu nyt pitkästä aikaa et suomalaiset pojat on ihan supersöpöjä ja -herttasia, siinä missä joo saksalaiset ja hollantilaiset on karismaattisia ja charmikkaita. Oon vaan ihan heikkona siihen söpöyden määrään mitä näin Helsingissä!

Mun päivät Frankfurtissa oli kans aivan ihania ja tulinkin sit päivän myöhässä kotiin mikä oli oikeestaan tosi hyvä juttu. Sain vähän nukuttua ja rentouduttua, mikä tosin meni vähän hukkaan siinä vaiheessa kun M päätti pistää douchebag-vaihteensa päälle. Me ei oikeen tällä hetkellä olla mitenkään lämpimissä väleissä ja mä oon vaan onnellinen et pääsin siitä näin aikasin eroon ja voin taas keskittyä piirittämään puolta meidän judohallin miehistä.... Oon muuten jo ihan fiiliksissä, meillä on kesäkuussa koko judoklubin BBQ-bileet juhannuksen tienoilla!! Ja huomiseks oon sopinu treffit yhen toisen aupairin kaa. Oon jopa vähän innoissani, vaikka tää tosin tarkottaa sitä et mun pitää osata suunnistaa itekseni Nijmegenissä....

Ja oon jo vähän innoissani kans koska ens viikolla on taas future husband päivä ja enää kaks viikkoa niin saan mun BFF:n tänne ja kaks ja puol viikkoo niin pääsen Lontooseen!

JA NYT OON RAKASTUNU KOSKA;

I just wanna feel good

Moi!

Mä kerron mun Suomen reissusta vähän myöhemmin kunnolla kuvien kera, mut tää on vaan tällästä sydämenpurkua....

Mä oon Suomessa ja inhoon sitä ihan yhtä paljon kun ennenkin. Tää loskan määrä, kylmä viima ja lumisade on ollu ihan kauheeta. Oon kironnu tän harmauden ja kylmän helvettiin jo aikapäiviä sitten. Mut toisaalta toi söpö auringonpaiste on ihan kiva tota hankea vasten.

Oon ollu paljon, paljon mun ystävien kanssa. Oon yrittänyt nähdä kaikkia täältä kotiseudulta ja yrittäny pysyä järjissäni tän kaiken kaa. Onnistunu tosi huonosti.

Mulla ei siis edelleenkään oo ikävä Suomeen. Eikä mulla oo mitenkään hirvee ikävä mun perhettä, me tapellaan kaikki ihan niinkun ennenkin. Eikä mulla oo tosiaankaan ikävä mitään lumisadetta eikä kahtakymmentä senttiä loskaa.

Mut mulla on oikeesti ihan hirvee ikävä mun parhaita kavereita. Mä oon todennu että mulla ja mun parhaalla ystävällä lähtee hommat ihan käsistä kun ei olla saman maan rajojen sisäpuolella (tsekkaa tätä meidän miestilannetta.... jeez) eikä ihan oikeesti mulla oo tollasta toista ihmistä missään. Sitten jos ruvetaan miettimään että miten ihania ystäviä mulla on täällä... Ei tollasia ihmisiä löydy muualta. Mä olin eilen niin taivaassa kun halailin mun poikia ja silittelin niiden käsivarsia ja kuuntelin niiden hävyttömiä juttuja, mä en muista millon mulla ois ollu tollanen kestohymy naamalla. Mulla on ollu niin ikävä niitä.

Nyt oon vielä näkemässä yhtä mun lempparityttöö täältä ja kai jotakuta muutakin ja sit yritän selvitä Helsinkiin ja nähä mun kaikkia rakkaita siellä. En tiedä miten meinasin keretä, mutta kai mun on pakko.

En tiedä miten selviin Suomesta pois ilman kyyneliä. Mä edelleen odotan sitä et joku keksii ilmiintymiskaapit oikeeseen elämään. Miks ihmeessä mä tulin ees käymään?

Every street you walk on I leave tear stains behind

Moikkaa!!

Oon selvinny Düsseldorffiin. Mua ei tällä hetkellä yhtään huvita tulla Suomeen, täällä oli tänään niin kaunis kevätpäivä ja NIIIN lämmin, istuin tunnin pihalla teekupposen kanssa tupakoiden ja aah ihana aurinko. Mä oikeesti ootan et kevät pääsee täällä suunnilla vauhtiin! Ja oon kans rakastunu Düsseldorffiin, tää on tosi ihana paikka. Oon tällä hetkellä mun hostäidin siskon, Evan luona ja tää sen asunto on NIIIIN kaunis, mäkin haluun tälläsen. 6 huonetta, ihana tunnelmallinen kellarikeittiö, kaks kylppäriä (toinen tosin remontin alla) ja huoneet on ihanan korkeita ja isoja ja ihan Düsseldorffin keskustassa.

Meinasin jo tulla aamulla jauhaa tosta säästä, mutta päädyin sit pakkaamaan loppuun... Mulla oli ihana junamatka tänne, tapasin juna-asemalla tosi mukavan miekkosen jonka kanssa juttelin ekan tunnin ennen kun sen piti hypätä junasta pois (mä en kyllä ees tiedä sen nimeä....) mut oli ihanaa saada juttuseuraa, etenkin kun kyseinen herra tuns pari suomalaista ja ties aika paljon Suomesta :) Musta on aina ihana jutella Suomesta jonkun kanssa joka ei kysy multa onks Helsingin ulkopuolella sähköö ja juoksevaa vettä. Mun loppumatkaa viihdyttikin sit ihana nuoren Michael Jacksonin näkönen mies, joka soitti kitaraa ja selitti jollekin randomille ihan innoissaan miten se haluu saada levytyssopparin ja lauleskeli vähän väliin. Olin aika rakastunu.

Oon nyt kyllä melko väsyny mut pääsen nukkuu vasta kuka ties millon, mulla nimittäin ei oo vielä sänkyä ja mun pitää repii itteni ylös kuuden maissa. Menin kyllä aikasin eilen nukkuu vaikka kävinkin näkee M:ää mut mun hostmama oli jo nukkuu kun pääsin kotiin niin jätin viinin juonnin välistä

Nyt ootan et saan sängyn ja pääsen nukkuu. Oon tosi väsyny ja mun pitää huomenna jaksaa istuu lentokoneessa... Not so excited.

I'm always looking for something new

Moikka pupuset!

Mun pitäis tällä hetkellä oikeesti pakata mut oon lohduttautunu sillä et mulla on vielä huomisaamu aikaa pakkailla mun Suomen reissuu varten. Tosin oon ollu reipas ja oon oikeestaan pakannu melkeen kaiken, mun pitäis vielä vaan järkkäillä mun kässärit ja pohtia mitä kenkiä mulla on Suomessa ja mitä tuun tarvii ens viikonloppuna Saksassa. Oon todennu et mun käsimatkatavarat tulee varmaan painamaan enemmän kun mun matkalaukku, koska otan kuitenkin mun läppärin mukaan ja mua tällä hetkellä ihan vähän ärsyttää se et mun lämppäri ei mahdu mun ihanaan ja kauniiseen laukkuun vaan roudaan jälleen kerran tollasta petrolinsinistä hirvitystä messissä.



Mä siis tosiaan suuntaan huomenna iltapäivästä junalla ekaks Düsseldorfiin mun hostmaman siskon luokse, mistä jatkan sit matkaa perjantaiaamuna lentokentälle. Mun lento lähtee aikasin, joten mun pitää olla laittoman aikasin lentokentällä. Just tässä googlettelen et josko vaikka lentokentällä ois Starbucks et voisin nauttii Chai Tea Latten ja suklaakeksin ootellessa. Mä rakastan lentokentällä hengailua tosi paljon, musta se on vaan jotenkin tosi ihanaa katella kaikkia niitä ihmisiä jotka on kaikki lentämässä kuka ties minne!



Mä sain tollasen punasen silkkipaperisen sydämen eilen yhdeltä mun judokavereista. Se majailee nyt mun puhelimen suojakuoren ja puhelimen välissä! Ihania naisia mun täytyy myöntää.

Mä oon jo tänään puhunu yli tunnin puhelimessa kaikkea turhaa. Soitin mun äidille perjantain aikataulutuksesta, sen jälkeen mun tädille ens viikonlopun aikataulutuksesta, minkä jälkeen puhuin 40min puhelimessa mun viikonlopputädin kanssa ja meinasin hajottaa pääni sen analysoidessa mun vanhempien avioeroa taas vaihteeks. Saatiin jopa järkättyä yhteinen viikonloppu - jep, yli kuukauden päähän. Ei sillä, oon oikeesti tosi kiireinen seuraavan reilun kuukauden ajan, lukuunottamatta yhtä viikonloppua sen jälkeen kun tuun takas tänne kotiin minkä oon vannonu viettäväni iisisti mun perheen ja kavereitten kanssa täällä.

Loppuun linkasen yhen surkeen kuvan musta viime perjantailta. Rakastin noita enkelikiharoita! Mun pitäis ehdottomasti kihartaa mun tukka useemmin.



Nyt oon reipas tyttö, teen pikameikin ja lähen ajelee lapsia ympäriinsä. Ciao, mä en muuten tiedä kuuluukohan musta edes ennen Suomea! Ehkä mä päivittelen Ddorfista.