Mun pitäis jaksaa edelleen käydä kaikki abouttirallaa tuhat Lontoon kuvaa läpi ja valkata lempparit. Oon facebookkiin kerennykin postailla parikyt mun lemppareista mut kauhee kun en mä vaan jaksa käydä noita kuvia läpi, saatika sit ladata flickriin koska oon muutenkin post-london-depressionissa ja mulla on ihan jäätävä ikävä mun tyttöjä....Enkä oo vieläkään uskaltanu kattoo keikalta otettuu videota missä Danny soittaa Walk In The Sunin koska sen pari kertaa mitä oon yrittäny niin oon päässy kahen minsan kohalle ennen kun rupee itkettää.
Mä tässä oon tänään ollu vaihteeks tekemättä mitään hyödyllistä (no oon mä kyllä viihdyttäny itteeni One Directionin haastatteluilla mut sitä ei varmaan lasketa hyödylliseks) mikä on johtanu siihen et pätkäsin mun otsatukasta varmaan viistoista senttiä pois ja nyt se on tällänen.
To be honest, mä jopa tykkään siitä, huolimatta siitä että tuskailen jo nyt sen poiskasvattamista ja pinnisotaa ja sitä miten ei-iloissaan mun rakas äiti tulee olemaan.
Mun viikonloppusuunnitelmat oli kutakuinkin se et oisin viettäny mun viikonlopun mun viikonlopputädin luona ja lähteny Amsterdamiin juhlimaan Queen's Dayta, mutta mun hostperhe lähtee asuntovaunuilemaan ja koska ne tarvii jonkun pitämään huolta koirasta ja hevosista niin mä lupauduin nyt jäädä sit kuitenkin vahtimaan taloa. Mä oon toisaalta tosi helpottunut et mun ei tarvii lähteä Amsterdamiin koska en vaan kertakaikkiaan tällä hetkellä jaksa mitään jäätävää ihmisrykelmää jostai kaikki on karmeessa kännissä ja aineissa ja sit mun pitäis jaksaa pysyä hereillä jonkun pari vuorokautta, no thanks. Tuun olee onnellisempi ja hyväntuulisempi kotona punaviinin kanssa. Oon kuitenkin lupautunu näkee Angelaa lauantaina ja sunnuntaina meen varmaankin käymään mun viikonlopputädin luona. Mä niin mielelläni oisin siellä yötä, mut en oikeen voi jättää tota meidän hauvaa yksin kotiin niin pitkäks aikaa ja sen mukaan ottaminen ei tuu kuuloonkaan. Mua harmittaa, koska sit noi seuraavat viikonloput on vähän sellasia et mun viikonlopputädillä on jäätävä häslinki niitten mun edellisessä postauksessa mainittujen häitten takia ja oltiin sovittu tästä kauan aika sitten ja nyt en sit oikeen voikaan lähteä. Puhuin sen kanssa tänään btw 1h 51min puhelimessa - ja mä luulin etten kykene enää tollasiin puhelinmaratoneihin. Yeah right.
Mut ei tässä mitään, riemuitsen siitä et voin kattoo vaikka mitä telkkariohjelmia koko viikonlopun eikä kukaan voi valittaa mulle miten huonoja ne on tai siitä etten mee ulos tupakkaa pidemmäks ajaks! Ja se että voin mennä ihan millon haluun ja juoda viiniä vaikka päivällä ja käydä kylvyssä vaikka kolme kertaa päivässä ja sit olla käymättä pari päivää jos ei vaan kertakaikkiaan huvita. Oi tätä onnea ♥
(JA VOIN HUUDATTAA ONE DIRECTIONIA 24/7 ISOISTA KAJAREISTA)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti