Eipä joo palailtu eilen... Mä heräsin aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ja söin kolumbialaisen aamupalan Angelan, Din ja öhh... Navidin kanssa? Navid on Angelan unkarilainen kaveri joka oli vaan jossain aamu kuuden ja kymmenen välissä ilmestyny tonne ilman että mä olin tietoinen asiasta.
Anyways, mä sitten lähinkin viettää mun jäätävän krapulan kanssa päivää mun viikonloppukotiin Zutphenin lähelle, ja vaikka oonkin ajanu sinne melko monta kertaa onnistuin jotenkin mystisesti eksymään siinä matkan varrella koska mulla ei ollu TomTomia messissä, mutta en mä ajanu kun sellaset 10-15min pitempään.
Mä vietin tosi, tosi ihanan ja rennon lämpimän päivän ja kuuntelin N:n uskomattomia juttuja sen elämästä. Mä rakastan tätä noin 60 vuotta vanhaa naista aivan äärettömästi. En oo ikinä tavannu niin vahvaa, itsenäistä ja persoonallista ihmistä kun N, ja sillä riittää niin käsittämättömiä tarinoita ettei oikeesti oo tosi. Mä kuuntelen niitä juttuja aina niin innostuneena että mä saankin kuulla niitä kaikkein jännittävimpiä juttuja mitä N:lle on tapahtunu ja joka kerta kun käyn niin saan kuulla vaan jännempiä ja jännempiä juttuja. Tällä kertaa sain kuulla mm. N:n sukulaisesta, jolla oli kotona kaks lemmikkipuumaa, kakaduja ja apinoita. Mä en koskaan lakkaa ihmettelemästä ton naisen elämänkokemusta...
N tosiaan paranteli mun hurmaavan krapulan mikä aiheutu mun ja Angelan lauantai-illan johdosta. Mulla ei oo ollu vähään aikaan noin hauskaa, tosin mä en myöskään muista millon mulla ois viimeeks ollu ton sortin krapula... Haha mut joo tosiaan me lähdettiin vasta vähän ennen yhtä yöllä Nijmegenin yöelämään kun oltiin haettu Angelan kaveri Di junalta, tuhottu sit yhteistuumin puoltoista pulloa vodkaa ja katottu Madagaskar. Me oltiin yhessä ihanassa pubissa ja sit käytiin välissä yhellä klubilla missä soi vähän eri musa mut ihmiset oli vähän tylsempää sorttia niin mentiin takas sinne pubiin.
Toi pubi oli aivan huippupaikka huolimatta siitä et siellä oli keski-ikä varmaan kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä se ois mun menoa hidastanu. Tapasin muutaman unelmien miehen (niinhän mä aina) joista yhden kanssa meenkin todennäkösesti treffeille johonkin väliin tässä viikolla jahka se kerkee toipumaan tän illan Queen's Day juhlinnoista ja mä viittiin taas näyttää ihmiseltä. Tänään tääl ois kaikkialla hirveet juhlinnat, vähän niinku vappuna Suomessa, mutta hjoo, mua kiinnostus vetelee jossain tuolla pohjamudissa, joten mä oon kotona, syön jätskiä ja katon telkkaria mikä on mulle täysin toimiva ratkasu. Mua laiskottaa!
Kaikkein lempparein mulla oli kyllä tossa lauantai-iltana se, kun mentiin ekaa kertaa tonne pubiin. Oltiin kävelemässä sisälle, kun portsari pysäytti mut Angelan ja Dianan mennessä eeltä. Mä rupesin kaivaa papereita niin mun ei tarvinnukaan näyttää niitä... "Eieieieiei, mut piti vaan pysähtyy kattoo sua ku oot niin kaunis, mee ihmeessä sisälle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti