You'd think people would've had enough of silly love songs

Mulla on ollu tänään jopa ihan mielettömän kiva päivä! Lukuunottamatta sitä että täällä on niin kylmä et harkitsin vakavasti jääväni mun kahden peiton alle aamulla.

Täällä oli niiiin kaunis kylmä pakkaspäivä ettei mitään, vaikka tosin mun mielestä oli ihan liian kylmä, eli sellaset -3C ja -4C välillä... Tosin nyt kun tultiin kotiin niin olin kuolla kun astuin ulos ja pakkasta oli -7 astetta. En tosiaankaan tiedä miten oon selvinny Suomessa aikasempina talvina, oon kyllä niin vilukissa et hyi. Mut täällä oli ihana aurinkoinen ja sellanen sopivan kiva sää. Ja täällä on ehkä puoltoista senttiä lunta, mikä tekee kaikista teistä mitä ei suolata (esimerkiks tää meidän kotitie ja kaikki pienet tiet kaupungissa) ihan helvetin liukkaaks ja näillä "talvirenkailla" missä ei siis oo nastoja niin tää on aika hirveetä touhua ajella ympäriinsä. Täällä siis talvirenkaissa ei ees saa olla nastoja, koska ne pilaa tiet.

Mä jopa fiilistelin ihan vähän tota talvisäätä ulkona.... Kahen tupakan verran, joiden jälkeen palasin sisälle juomaan kupin teetä ja kattoo kaikki maanantaina tulevat telkkarisarjat, eli toisin sanoen kerkesin tänään kattoo Hart Of Dixien, Pretty Little Liarsin ja Skinsin. Nyt mun pitää enää kattoo Castle, mutta sen kerkeen huomenna. Ihanaa olla näin tv-obseissoitunu! Laskin just viime viikolla et seuraan 11 sarjaa tällä hetkellä. Hellou.

Mä laitoin eilen illalla märkään tukkaan sormikiharat, eli siis hiukset vaan pyöräytetään sormissa ja laitetaan pinneillä kii. Maailman iisein juttu ikinä. Mä annoin mun tukan kuivuu yön yli pyörylöillä (mä en tosiaankaan keksiny parempaa sanaa.....) ja avasin ne vasta kahen aikoihin kun olin koko aamun himassa. Föönäsin kans tukkaa aamulla jonkun verran et ne pyörylät kuivuis kunnolla ja tuloksena oli tää-

Kiva leijonanharja eiks je? Mä ite melkeen rupesin harkitsee permiksen hankkimista kun olin saanu ton tukan auki, ja judossa mamien mielestä mun tukka oli tosi  ihana. Ja joku vampyyri soitti ja pyys saada silmäpussinsa ja tummat silmänalusensa takas.

En muuten oo kertonu Lexien yhestä valmentajasta! Kutsutaan sitä tällee lämpimästi Ladiesmaniks. Tää kyseinen herra on varmaan abouttirallaa 27 vuotta ja melko uskomaton tapaus. Vähän mahakas tapaus, joka ois varmaan paljon komeempi sellaset 15 kiloo laihempana, mut jostain syystä siis mäkin laskisin sen mun lakanoihin vaikka mä en tosiaankaan yleensä tykkää sen kaltasista miehistä yhtään. Mut Ladiesman on aivan äärettömän charmikas ja hauska tapaus, joka ihan varmasti pystyy piristää sua oli ihan miten kauhee päivä tahansa. Mä oon jutellu Ladiesmanin kanssa melko paljon aina kun on ollu aikaa, ja voin sanoo et se tietää tasan tarkkaan mitä se tekee naisten kanssa. Se osaa valita sanansa tosi tarkasti, se on aivan törkeen hyvä lasten kanssa ja se kans tietää millon se ylittää rajan.
Mua on varoteltu siitä alusta asti - pääosin tän on hoitanu mun hostmama - ja mä kyllä tosiaankin tajuan et ihan hyvä et näin on tehty, oisin muuten varmaan jollain tosi kieroutuneella tavalla rakastunu siihen. Jopa mun kanssa kyseinen herra osaa olla tosi hurmaava, mä en muista millon se ois moikannu mulle ilman silmäniskua, ja tänään sain kuulla et näytän tosi fitiltä - kahteen kertaan. Fit tarkottaa hollannis about samaa mitä englanniks, mut mun mielestä sitä ei voi kunnolla suomentaa, koska sanakirja.org sanoo vaan jotain kyvykkäästä ja vastaavaa, eikä se vastaa sitä yhtään ainakaan miten tota sanaa täällä käytetään... Mut en osaa myöskää kääntää fittiä englannista suomeks ni annetaan nyt kyseisen sanan vaan olla, tai mä hajotan pääni ton kaa.

Että kyllä, mä en tosiaankaan tee mitään muuta kun tarkkaile miehii täällä. Mulla ainakin on aikaa siihen!

I'd walk a hundred miles if I could just see you tonight

Mä en kestä tätä mun matkakuumetta.

Mulle ei selkeestikään riitä se et oon jo 2000km kotoa ja oon käyn joka ikinen päivä kahdessa eri maassa. Mulle ei selkeestikään riitä se että opettelen parhaillaan totaalisesti uutta kieltä ja puhun kahta kieltä sen lisäks kotona joka päivä. Mulle ei riitä se että oon menossa Suomeen maaliskuussa ja kesällä, sekä Lontooseen huhtikuussa. Ei sentään, ei kato mitenkään pysty.

Oon nyt saanu päähäni et haluun mennä kesällä Espanjaan viikoks rantalomalle. Enkä siis minnekään Kanariansaarille, vaan jonnekin mantereelle ihanasti meren rannalle. Sit mulla on edelleen suunnitelmissa reissu Balille tai vaihtoehtosesti Fijille. Haluun myös tosi kovasti Italiaan, Toscanaan tai Siennaan tai sit vaihtoehtosesti Sveitsiin, Logarnoon Italian rajalle. Mä oon nyt myös keksiny et haluun mennä Pariisiin. Kaiken päälle laittelen vähän kauhukuvia päähäni et jos en pääse kouluun niin että alotan sen ens syksynä niin lähen Etelä-Afrikkaan pitemmäks aikaa, tai vaihtoehtosesti lähen Ausseihin koska eihän siinä nyt ois mitään järkeä et menisin takas Suomeen ja töihin Helsinkiin.... Oikeesti, ajoittain vihaan itteäni kun kiusaan itteeni tälläsillä suunnitelmilla.

Mun elämä menee varmaan siihen et en ikinä mee mihinkään kouluun ja teen vaan töitä sillee sopivasti aina et saan roudattua itteni johonkin toiseen maahan vähäks aikaa ettei nyt vaan tarviis asettua aloilleen jonneki....

TOP9 MEN OF MY LIFE

Mä aattelin piristää päivääni ja listata 10 mun lempparimiestä joista jätän McFlyn kokonaisuudessaan pois, koska mä tuun höpöttämään niistä niin paljon kevään mittaan et kaikki tietää et ne on mun ykkösmiehiä. Ykskään ihminen joka mua vähäänkään tuntee tietää tasan tarkkaan miten paljon mä rakastan miehiä ja arvostan mieskomeutta ja rakastun vähän joka päivä, mutta tää vika kohta koskee vaan niitä jotka asuu eri maassa ja on muusikkoja/näyttelijöitä/urheilijoita, koska jestas sitä päivää kun oikeesti rakastun johonkin saavutettavissa olevaan ihmiseen...

Mä en listaa näitä mun miehiä minkäänsortin järjestyksessä siihen nähden miten mielettömästi rakastan näitä, koska näitten kohdala se on sellasissa määrissä ettei sitä voi määritellä. Nää on numeroitu lähinnä sen takia et pysyn laskuissa :D Ja miks näitä on 9? Siks koska en osannu päättää kymmenettä miestä enkä jaksanu kirjottaa 15 miehestä.

Lempparimies nro 9

Jonathan Groff. Mä rakastuin Mr. Groffiin sillä sekunnilla kun se ilmesty ruutuun Gleen Hell-O jaksossa ja siitä lähtien Jonathanilla on ollu ihan oma erikoinen paikkansa mun sydämessä. Oikeesti, niitä ihmisiä joilla on just maailman täydellisimmät kiharat hiukset ja niin intensiivinen katse ja niin ihana hymy et oikeesti jos näkisin Jonathanin hymyilevän livenä niin varmaan tekisin ihan mitä tahansa se pyytäis. Ja tottakai se on homoseksuaali but a girl can dream?

Lempparimies nro 8

Tom Felton. Mä rakastuin Tomiin Harry Potter ja Azkabanin Vanki-leffan siinä kohdassa, missä Draco puhaltaa Harrylle sen paperilinnun mihin on raapustettu mahtava kuva Harrystä huispaamassa. MITEN VOI OLLA NIIN UPEE? Mä oon tossissani obsessoitunu myös Daniel Radcliffeen, Rupert Grinttiin ja Gary Oldmaniin ja kans vähän Alan Rickmaniin (jos pitäis jotain ihmistä kuunnella lopunelämää niin mun kohdalla se ois Alan) mut Tom Felton on mun lemppari Potter-poika ikinä. Enkä tiedä mitään söpömpää kun Tomin tweetit sen koirasta.

Lempparimies nro 7

Olly Murs. Mä rakastuin Ollyyn about vuos sitten etten jopa vähän aiemmin. Mä selasin Youtubea pakoillessani kirjotuksiin lukemista ja sit löysin Ollyn Please Don't Let Me Go videon... Rakkautta ensisilmäyksellä. Ollyllä on ihanan omalaatunen ääni sekä musiikkityyli, ja siis oikeesti jos jostain löytää yhtä elämänilosen ja hauskan kaverin niin please, let me know. Oon niin rakastunu myös kyseisen herran pukeutumiseen ja tanssimiseen, ihana! Ja Olly on kans yks miehistä joilla on vaan yks maailman upeimmista hymyistä mitä oon ikinä nähny.

Lempparimies nro 6

Hugh Grant. Oi Mr. Grant... Mä rakastan kaikkia Hugh Grantin leffoja jotka oon nähny, ja oon nähny melko monta niistä. Mä oon kattonu niitä ikuisuuden, aina mamin kanssa enkä osaa päättää mikä niistä on mun suosikki, koska ne on kaikki niin hyviä etten kestä. Mut mä en rakastunu Hugh Granttiin oikopäätä, vaan tajusin tän mun pohjattoman rakkauden vasta sillon kun olin about 15 ja luin jossain lääkärin vastaanotolla naistenlehteä, missä oli Hugh Grantin haastattelu ja luin sen ja tuijotin kuvaa kyseisestä herrasta ja pohdin miten voi olla noin kauniit silmät. Rakastan Grantin naurunryppyjä sen silmien ympärillä kun se hymyilee yli kaiken. Mulle on ihan sama miten vanha Grant on, mutta mulle se on aina yks maailman komeimmista briteistä tällä planeetalla ja menisin sen kaa naikkariin tällä sekunnilla jos ois mahollisuus. Ja meillä on btw syntymäpäivä samana päivänä!!

Lempparimies nro 5

Simon Baker. Mun ja Simonin rakkaus alko sillon kun rupesin kattomaan Mentalistia pari vuotta sitten, ja siitä lähtien Simon onkin ollu yks mun rakkaimmista miehistä. Okei, puhutaanko siitä et kyseinen mies on aussi, surffari ja sillä on maailman täydellisimmät kiharat ikinä? Entä sit siitä et sillä on maailman upein pilke silmäkulmassa kun se hymyilee? Ja puhutaanko siitä et se on yks maailman parhaiten säilyneistä nelikymppisistä? Voidaan myös keskustella sen täydellisestä hymystä.

Lempparimies nro 4

Steve Appleton. Mä rakastuin Steveen  joskus muutama vuos sitten kun kuulin sen Dirty Funk -singlen (ja näin sen videon......) ja Steve onkin ihan ehdottomasti yks mun lempparimuusikoista. Steve on mun mielestä täysin aliarvostettu - kyseinen herra nimittäin säveltää, sanottaa ja tuottaa ylipäätään kaiken musansa ite. Ja se soittaa about miljoonaa soitinta ja omistaa niin upeen äänen et haluun sen vaan laulaa mulle joka ilta. Eikä mua yhtään haittaa et se on joku maailman komeimmista miehistä ja sillä on niin upee hymy et oon ihan sulaa vahaa ihan vaan kun katonkin sen kuvia.

Lempparimies nro 3

Johnny Depp. Henkilökohtasesti en tiedä varmaan yhtään naista joka ei rakastais Johnny Deppiä, paitsi ehkä mun äiti koska se ei tykkää tatskoista, mut oikeesti tää mies on jumala. Mä rakastuin Deppiin nähtyäni Chocolatin, missä Johnny näyttelee jokia pitkin seilaavaa... oiskohan niitä kutsuttu jokirotiks tai jotain? Mut anygays tää mies onnistuu vetää multa jalat alta sen elämänasenteella ja hymyllä siihen malliin et oksat pois. Johnnylla on ehdottomasti yks parhaimmista asenteista koko Hollywoodissa, rakastan sitä miten se suhtautuu julkisuuteen ja elämään ylipäätään. Ja sen ihanaa virnistävää hymyä mikä oikeesti sais mut anelemaan siltä asioita joista en ees kirjota.

Lempparimies nro 2

Jude Law. Mä en rehellisesti sanottuna ees muista millon oon rakastunu Jude Lawiin enkä ees muista minkä leffan näin Judelta ekana, SHAME ON ME. Mutta tästä huolimatta Jude on yks mun kaikkein rakkaimmista miehistä ja palvon maata sen jalkojen alla. Mun mielestä toi Juden hyvännäköisyyden aste pitäis tehdä laittomaks, koska siis jos mies saa sydämen hakkaamaan siihen tahtiin kun Jude telkkarin ruudulla niin en ees tiedä haluunko tavata kyseistä miestä livenä.


Lemppari mies nro 1

Darren Criss. Mä rakastan Darrenia niin paljon ettei mitään rajaa. Mä rakastuin Darreniin palavasti jo sillon kun katoin ekaa kertaa A Very Potter Musicalit, ja siitä on aikaa varmaan kolmisen vuotta. Ja sit Darrenille kirjotettiin roolin Glee-sarjaan ja sain mahdollisuuden obsessoituu  ihan täysin. Darren on mun unelmien mies ihan kaikin puolin. Siis ensinnäkin, kyseinen mies rakastaa Disney-klassikkoja, vanhoja poplauluja ja Harry Potteria, tai itseasiassa se on Harry Potter mikä on viel vähän makeempaa. Sit oikeesti, Darrenin kroppa on lahja taivaalta (no on se vähän lyhyt mut se on vaan söpöö) ja sit oikeesti herran jumala sen kiharat, menisin naikkariin ihan vaan sen kiharoitten kanssa. Ja sit se ääni... Voisin oikeesti vaan lainata Sebastian Smythea "He's sex on a stick and sings like a dream". Ja toi mies omaa sen yhen ominaisuuden mitä rakastan over everything - se on niin adorkable etten kestä. Jos jostain löytyy sellanen mies kun Darren (tai Darren päättää haluta suomalaisen blondin tyttöystävän) niin please joku vois lähettää sen mulle?

Mun pää melkeen hajoo tästä ihastuksesta mitä oon kirjottanu. JA btw, Elliot Minor + Elliot Minorin rumpali tweettas mulle eilen, yhteensä 3 kertaa. Mun fangirling oli ehkä vähän... Extremeä. MUT HEI OIKEESTI KUI USEI SUN LEMPIBÄNDI VASTAA SUN TWEETTEIHI TWITTERIS??? EN KESTÄ!

Tell me a lie

Näitä päiviä kun vähän jo lupailet itelles ettet ikinä hanki lapsia.

Neljän lapsen aupairina ei oo iisiä olla. Ei tosiaankaan, etenkään sillon kun kaikilla neljällä lapsella on huono päivä samana päivänä. Oon tänään nähny niin paljon kyyneleitä ja kuunnellu niin paljon kirkumista ja valittamista ja jos sun mitä vikinää, ja oon pariin kertaan joutunu ottaa ihan vaan totaalisen breikin omassa huoneessa. Se on ihan uskomatonta miten voi olla et kaikilla on samana päivänä huono päivä ja sit kaikki on vialla ja kaikki on huonosti ja mikään ei käy ja mikään ei oo kivaa. Jos jotain pyydät, niin voit varautuu samantien siihen että keskustelet asiasta 5 minuuttia et saat tahtos läpi. Mulla on ollu näitten lasten kaa alusta asti se et jos mä pyydän jotain, niin se on ihan varma et se tapahtuu tai mitään ei tapahdu. Mä en esimerkiks aamulla kanna kaikkien lasten reppuja autoon ja huolehdi että ne eksyy sieltä kouluun - lapset pakkaa ja ottaa ne mukaan ihan itse.

Tänään ongelmina on ollu ihan simppelinä sellanen asia, et pyysin Lexietä viemään sen lautasen keittiöön ja pistää sen astianpesukoneeseen. Lautanen löysi tiensä keittiöön muttei astianpesukoneeseen, ja tästä seuras se et tää oli eka kerta kun Lexie suuttu mulle. Selvennykseks se että Lexie palvoo mua maasta taivaaseen ja rakastaa mua ihan pohjattomasti, eikä meidän oo ikinä tarvinnu tapella mistään. Paitsi tänään kun kaikki oli tosi vaikeeta. Se lautanen löys kyllä lopulta tiensä astianpesukoneeseen Lexien toimesta, mut jestas miten vaikeeta....

Tänään nyt on ylipäätään vaan ollu kaiken puolesta tosi rankka päivä, mukaanlukien sen et käytiin rekisteröimässä mut vihdoin ja viimein tähän taloon. Tai siis niin että mun virallinen osote täällä Saksassa on tässä talossa... Yeah. Helpommin sanottu kun tehty. Mentiin toimistoon, sanottiin et joo suomalainen tyttö pitäs saada rekisteröityy tänne. Keskustelu oli sanotaanko mielenkiintonen.

Sihteeri: Do you have visa?
awkward silence
Minä:  Ugh, no? I mean, Finland is a part of European Union.
Sihteeri: Oh? Really? But don't you still need visa?

Meinasin oikeesti mennä totaalisen sanattomaks järkytyksestä. Mä oikeesti oletan että ihan sama missä virastossa oot töissä, mut jos työskentelet kaupungin leivissä ja vastaat aika tärkeistäkin asioista, niin pitäis kyllä oikeesti olla pääkopassa kans vähän maailmankarttaa ja siis kai nyt kaiken järjen mukaan pitäis vähän ees tietää mitkä maat kuuluu Euroopan Unioniin ja vaikket niitä nyt muistaiskaan niin ihan oikeesti, SÄ ASUT RAJALLA ETKÄ TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN MAAHANMUUTTOPOLITIIKASTA? Nää ihmiset jaksaa yllättää mua tietämättömyydellään joka päivä.

Mut nyt meen tosiaankiin kylpyyn ja juomaan pari lasia viiniä ihan vaan sen takia että mun verenpaine vähän tasaantuu. Jos huomenna ois kivempi päivä?

If you were a Dementor, I'd become a criminal just to get your kiss.

Ihan vinkkinä vaan - jos haluutte aupairiks, ottakaa selvää mitä lapset harrastaa.

Koska voi ehkä olla, että yks lapsista harrastaa lajia, jonka parissa törmää hyvin usein miehiin, jotka viettää paljon aikaa avonaisissa (kylpy....)takeissa ja housuissa, jotka näyttää mallinsa puolesta Ron Weasleyn ihan vähän liian lyhyiltä pyjamahousuilta.

Saattaa myös olla, että lähes kaikki näistä miehistä on kohtuullisen upeessa lihaskunnossa kyseisen lajin ansiosta, eli pystyy kutakuinkin laskemaan joka ikisen vatsalihaksen ja kutakuinkin ihan mitä muita lihaksia nyt haluaa nähdä.

Ja mahdollisesti pyjamahousut ja avonaiset kylpytakit vaan tekee aivan järkyttävän hyvää tollaselle mieskropalle ulkonäöllisesti.

Mikä saattaa ehkä johtaa siihen että istut lapsen treeneistä tiistaisin aina vikat puoli tuntia hokien itelles pään sisällä "hengitä uloooos, hengitä sisäääään" kun kaikki maailman komeimmat parikymppiset miehet poukkoaa sisään ja näät millon kenenkin vatsalihakset ja unohdat vaihteeks hengittää mikä johtaa siihen että istut kutakuinkin 40 minuuttia punasena kun paloauto ja toivot syvästi että kukaan ei huomaa.

.... Ja tottakai sen yhden maailman komeimman miehen pitää poukota paikalle sopivasti vähän myöhässä, mutta just sen verran ajoissa että se kerkee iskee sulle silmää vähintään sen 10 kertaa, tulla kysymään sulta "so you're driving her here every week, huh?" ja ainut mitä osaat vastata sellasella semikummallisella äänellä "yeah, i sit here all day, but it's allright, i enjoy it" mihin saat vastaukseks naurua, päänpudistuksen ja silmäniskun.

Oon vakaasti päättänyt ettei tollaisten miesten kuuluis ees olla olemassa. Ei sit millään tavoin.

Ihan vaan tiedoks että kun juttelin kyseiselle herralle ensimmäistä kertaa (olin toki kuolannu sitä jo tässä vaiheessa viikon) meidän keskustelu oli kutakuinkin tällänen;

Mister FH: sanoo jotain epämääräistä hollanniks mitä en voi muistaa koska kaikki mitä muistan on se että se oli niin lähellä että unohdin ehkä hengittää
Minä: soperran jotain epämääräistä mutta ilmeisesti kyseinen herra ymmärtää ettei mulle voi puhua hollantia
Mister FH: Where have I seen you before? On the bus?
Minä: Probably not, I don't ride the bus. I was here last week though, on tuesday, when you had a training here.
Mister FH: You sure? Cause I would never have forgotten that.

En oo myöskään tottunut siihen miten kyseinen herra aina jaksaa ilmestyä paikalle sillä sekunnilla kun sitä vähiten odotan, aina tervehtiä mua yhtä iloisesti ja iskeä silmää. Oon tullut siihen tulokseen että kyseinen herra nyt vaan sattuu rakastamaan sitä miten vetelänä oon aina sen edessä. Kerran jopa se saattoi olla tuomaroimassa kisoja ja jonkin sattuman kaupalla se oli tuomaroimassa mun Lexien ryhmää. Ja saatoin ehkä sillä verukkeella tuijottaa kyseistä miestä 45 minuuttia, ja se saatto iskeä mulle silmää vähintään 10 kertaa, mutta ihan oikeesti, mun mielestä on epänormaalia näyttää joltain päälle parikymppiseltä 18-vuotiaan sijasta, ja vielä niin törkeen hyvältä että melkein itkettää kattoa sitä. Se saatto kysyä multa tän 45 minuutin eyefucking session jälkeen "did you enjoy that?" enkä mä ees oo varma mitä vastasin sille, koska ensinnäkin se taas saatto kävellä ihan vähän liian läheltä ja saatto olla etten ollu ihan varma mistä se puhuu.

Oon myös tullu tulokseen että kyseinen herra (mitä itseasiassa oon tähän asti kutsunu ainakin twitterissä mun tulevaks aviomiehes - no pressure) näyttää jollain tosi kummallisella tavalla Danny Jonesin ja Prince Harryn yhdistelmältä. Tai ehkä Williamin, mutta en oo vielä päätyny minkään sortin ratkaisuun.

Tän mun twitterhistorian näyttäminen voi olla hyvinkin huono idea, mutta toisaalta, sieltä sen voi kaikki lukea ihan samalla tavalla - lisäyksenä fangirl-kohtaukset, rakkausviestit kaikkia kohtaan ja mun puumailut.

Että ihan vaan varoituksen sanana ettette menetä yöunianne ja järkeänne joittenki komeitten puolialastomien miesten takia. Ihan vaan tiedoks.

Ja tajusin just että kyllä, mun kesäheila oli just lopettanu edellisenä talvena judon. Eli toisinsanoen, siinä missä toiset naiset tykkää lätkäjätkistä ja toiset futareista, mä onnistun aina löytää nää judosankarit. Well done!

You're a lovekiller

Mua häiritsee että nää kysymykset on muodossa "tänä vuonna", mutta mulla ei oo intoa lähteä korjaamaan tätä ja mä vaan satun rakastamaan näitä kyselyjä niin paljon että mun on pakko tehdä tää.
 
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Viime vuonna niitä tuli hankittua muutamia, tänä vuonna missiona on saada niitä vähän enemmän täältä päin. Ulkomailla asumisen hyvät ja huonot puolet - uudet ystävät on rikkaus ja kunhan niihin tutustuu asiat sujuu leppoisasti, mut jos asuu tälläsellä alueella kun minä niin helpommin sanottu kuin tehty!

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, jota et ole ennen tehnyt? Huhuuh niin paljon ettei mitään. Asun ekaa kertaa pois kotoa, vieraassa - nyt jo tutussa - perheessä, viettänyt joulun erossa omasta perheestä, käynyt ekaa kertaa oikeilla treffeillä, tipahtanut oman hevosen selästä alas, ollut yksin ulkomailla kaverin kanssa... Tää on oikeestaan yllättävän pitkä lista. Mut niin mielettömän hienoja juttuja!

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Mun täytyy varmaan sanoa että kyllä, mut toisaalta miten kukakin määrittelee parisuhteen. Mä oon seurustellut joo mut en oo ollu minkään sortin oikeessa parisuhteessa.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Hmm, penkkarit ja abiristeilyt oli molemmat ihan huippuja, vaikka olinkin järjettömässä kuumeessa ja antibioottikuurilla. Lontoon reissu äidin kanssa oli ihan mieletön, samaten kun mun kesä - niin täynnä ihania lämpimiä iltoja kavereiden kanssa millon missäkin! Ja se kun tultiin tyttöjen kanssa baarista syksyllä ja ahdisteltiin Sallan naapuria. Mulla on ollu kaiken kaikkeen ystävien suhteen ihan mahtava vuosi, voisin jauhaa ikuisuuksiin siitä kun näin Juuliaa töiden jälkeen, tai kun hyppäsin Nikon syliin mun synttäreillä, tai kaikista niistä kerroista kun maatiin Sallan sängyssä, tai kun laulettiin Nooran kanssa Disney-biisejä tai kun käytiin poikien kanssa pulkkamäessä... Mulla on ihan maailman parhaat ystävät!

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? En varsinaisesti. On mulla erään neidin kanssa ollut erimielisyyksiä, mutta ei me olla tapeltu koskaan kunnolla.

 MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Jonkun verran joo. Mun on ollu pakko muuttua ihan oman itteni takia, mun on täytynyt ottaa tosi paljon enemmä vastuuta ja hoitaa tosi isoja juttuja, mutta toisaalta mä oon edelleen se ikuisesti 17v tyttö joka rakastaa poikabändejä ja komeita miehiä ja Disney-leffoja yli kaiken.

2. Oletko lihonu? Vähän vähän.

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En mä ollu kyllä kertaakaan. Joskus 15-vuotiaana olin!

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En, mutta katsellaan jos sit vaikka tänä vuonna!

5. Kuka oli paras uusi tuttavuus?  Mä kieltäydyn vastaamasta tälläsiin, kun en ees muista kehen oon tutustunu tänä vuonna. 

6. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Mä harvemmin teen uudenvuodenlupauksia, enkä viime vuonna ainakaan tainnu tehdä mitään muuta lupausta kun etten ikinä lähde enää pariskunnan kanssa baariin kolmisteen... :D

7. Synnyttikö kukaan läheisesi? Itseasiassa joo, mun sedän avovaimo sai lapsen.

8. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei nyt läheinen, mutta kyllä.

9. Missä maissa kävit? Englannissa, Virossa, Saksassa ja Hollannissa. Mulla on nyt vähän vaikeuksia muistaa kävinkö jossain muualla, mutta en kaiketi?

10. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? Mulla ei oo nyt mitään muuta mielessä kun Disneyland ja Etelä-Afrikka.

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? 21.10. millon lensin Saksaan pelkällä menolipulla... Ja mistään muusta en nyt sitten tosiaan tiedäkään.

12. Vuoden suurin saavutuksesi? Se fakta että mä oikeesti otin ja lähdin tänne. En ois koskaan voinut tehdä parempaa asiaa.

13. …ja suurin epäonnistuminen? Mitenköhän mä tän laittaisin, ehkä se ettei musta vieläkään oo tullu tunteellista ihmistä enkä vieläkään oo oppinu kohtelemaan miehiä sillä tyyliin että niilläkin on tunteet, mutten tiedä lasketaanko tätä epäonnistumiseks jossei oo minkäänlaista intoa ees muuttua noitten asioitten suhteen?

14. Kärsitkö vammoista? En hirveemmin, jokunen palovamma ja kipuileva selkä mutta se tais olla aika lailla siinä.

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Jokaikinen lentolippu ja noi saakelin rumat Uggit. Mä oon aina ihan umpijäässä täällä, ja noi on vaan niin lämpimät.

16. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämiseen ja bensaan.

17. Mistä innostuit eniten? Ylppärijuhlista, Lontoosta, tänne tulosta, mun töiden loppumisesta...

18. Vuoden 2011 ihmiset? Mun hostmami täältä ja mun bff.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? En tiedä, mutta nyt oon ainakin tasapainoisempi. Tähän aikaan mä olin just taas vaihteeks hankkiutunu eroon jostain miehestä ja olin niin sinkkufiilareissa että tasapainoinen oli ihan saakelin kaukana musta.

20. Lihavampi vai laihempi? Lihavampi???

 21. Rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Viettänyt aikaa enemmän mun joittenkin kavereitten kanssa. Ja oisin voinu hiukkasen ajatella enemmän mitä teen, jestas mikä sotku mua oottaa Suomessa.... Ja mitä sotkuja mulla on ollu viime vuoden aikana!

23. …entä vähemmän? Oisin voinu kumota pari lasia vähemmän alkoholia, koska oon todennu että mun sense of judgement katoaa sillä sileellä sekunnilla kun oon juonu ihan vähän liikaa.

24. Miten vietit joulun? Vietin sen onnellisesti Nepetan luona kokkaillen, juoden olutta ja viiniä, tupakoiden minkä kerkesin ja jutellen yömyöhään. Ihanin joulu.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Sellanen hetki kun tein jotain mikä nyt saatto pilata yhden mun parhaista kaverisuhteista lähinnä sen suhteen että toi kaverimerkitys nyt ehkä on vähän muuttunu ja mä vihaan tätä.

26. Rakastuitko vuonna 2011? Miljoona kertaa mutten ikinä kehenkään läheiseen. Mä oon niitä tyttöjä että for sure rakastun joka julkkikseen ja kadulla vastaan kävelevään mieheen, mut auta armias jos johonki realistiseen... No way. Mut mä melkeen sanoisin et Darren Criss on ollu mun tän vuoden rakkaus, vaikka rakastuinkin Darreniin jo 2010.

27. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Eipä montaa.

28. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? No tää nyt on taas lista, mut The Vampire Diaries, Glee, Skins, The Big Bang Theory, Bones.

29. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En tosiaankaan oikeen lukeudu niihin ihmisiin jotka vihaa hirveesti, mun tunneskaala ei riitä tollaseen.

30. Mikä oli paras lukemasi kirja? Mä melkeen sanoisin et Nele Neuhausin Schneewittchen muss sterben, en ensinnäkään muista lukeneeni hirveesti kirjoja ja toi nyt oli vaan ihan parhain dekkari ikinä.

31. …entä musiikillinen löytö? Olly Murs, ehdottomasti. Yks maailman lahjakkaimmista ja persoonallisimmista artisteista, mä tykkään ihan liikaa.


32. Mitä halusit ja sait? Vapautta.

34. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Crazy, Stupid Love ja Friends With Benefits ja ja. En mä edes muista mitä oon katsonu?

35. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Olin aamulla töissä, kävin kotona nukkumassa, kävin syömässä mun sillosen poikaystävän kanssa (että kun sana poikaystävä kuulostaa niin väärältä) ja sit meninkin baariin mun lempparipoikien ja -tyttöjen kanssa. Ilta oli ehkä paras ikinä, mulla oli niin hauskaa kavereitten kanssa ettei mitään.

36. Ketä kaipasit? mun BFF:ää ja mun prinsessaa eli heppaa. Kovasti etenkin loppuvuodesta täällä.

37. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? mun BFF Hanna. Hanna on vaan aina niin tukena ja perillä ja vaikkei oltu Hannan kanssa moneen kuukauteen samojen rajojen sisäpuolella niin Hannan viestit ja kaikki oli se mikä piti mut pystyssä kaiken sotkun keskellä.

 MUUTA:
1. Oletko joutunut tappeluun? En.

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? Oon toki, mutta ne nyt on vähän niin henk. koht. juttuja että mä nyt ehkä jätän ne omaan arvoonsa. 

3. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? No tottapuhuen joo, mutta toisaalta ne on sellasia juttuja mitkä avaa vähän pääkoppaa ja noita virheitä tuskin tulee tehtyä uudestaan.

get up, get on my cloud, lift your feet right off the ground

Mä tosiaan vietin mun Uuden Vuoden mun perheen kanssa, alkuperäisten suunnitelmien mennessä enemmän tai vähemmän mönkään. Mun hostmamin sisko oli täällä perheineen, eli meillä oli talo täynnä ja järkyttävä määrä lapsia, mut toisaalta mä sain olla aikalailla omissa oloissani ja juoda skumppaa sen verran mitä huvitti.

Mä en oo ikinä tykänny liiemmin koko vuoden vaihtumisesta sun muusta, koska se on vaan jollain tapaa mulle vähän turhan yliarvostettu juttu. Toisaalta rakastan sitä että saa laittaa sen paljettimekon päälle ja korkeen korot ja glitteriä kynsiin ja juoda skumppaa ja vaan skumppaa, mut toisaalta taas ai että inhoon sitä et en koko tammikuussa osaa kirjottaa päivämäärää oikein.

Tänä vuonna mulle tuli tää vuoden vaihdos melko hyvään saumaan. Mun 2011 oli kokonaisuudessaan aivan törkeen rankka kun näin jälkeen päin ajattelee, ja jotenkin on tosi ihanaa että voi kääntää nyt vähän puhdasta sivua eteensä.

Mä olin koko alkuvuoden tosi paljon sairaana, vietin aikaani stressaamalla ylppäreitä sen sijaan että oisin lukenu niihin, pistin heti tammikuun alusta erään ihmissuhteen poikki ja jouduin kestämään siitä aiheutunutta painetta. Toi sairastelu nyt ihan itessään tais olla se rankin juttu, nimimerkillä vedin penkkarit, abiristeilyn sekä kirjotukset läpi antibioottikuurien kanssa.

Kirjotusten jälkeen kuitenkin vähän helpotti kun pääsin viikoks Lontooseen äidin kanssa ja McFlyn keikalle. Sen jälkeen mulla oli muutama viikko lomaa ja taisin olla jonkun verran Helsingissä ja sit alotinkin työt, minkä parissa mä vietinkin suurimman osan kesästä. Mun ylppärijuhlat oli ihanat, mut toisaalta ne oli melko stressaavat ja sit kesäkuun alussa mun vanhemmat päätti erota mikä oli melko rankka juttu. Thank god mulla oli mun ystävät ja työt, minkä parissa mä sitten aika paljon vietinki aikaa ja näin. Mun paras ystävä muutti kesäkuun alussa Ruotsiin, mikä oli kanssa aika rankka juttu mulle - ihminen jota normaalisti näki melkein joka päivä ei ollukaan enää joka päivä messissä. Tähän aikaan sain hienon idean että jään tonne kotialueelle töihin ja jeesaan iskää firman kanssa... What a wonderful idea.

Mun kesä oli aika ihana, vaikka meillä kotona ei ollukaan niin kivaa. Heinäkuussa tapasin kivan pojan jonka kanssa mulla sit olikin eka oikee suhde ja se oli hienoo niin pitkään kun sitä kesti ja niin pitkään kunnes mun sitoutumiskammo ja wanderlust otti vallan ja päädyinkin sit ettimään aupairpaikkaa kaikesta huolimatta. Loppukesästä kävinkin sitten Tallinnassa mun ihanan ystävän kanssa parin päivän reissulla ja yritin ottaa vähän rennommin sekä työn että kavereiden suhteen.

Alkusyksystä mä sitten löysin kun löysinkin ihanan aupairperheen ja rupesin valmistelemaan mun lähtöä, mikä johti siihen että halusin olla sinkku ja vapaa ja partyyyy ja syyskuun puolivälissä mä sit olinkin kun olinkin taas sinkku ja mun työt loppu sitten syyskuun lopulla, millon lähdinkin sit Helsinkiin ja vikan kuukauden vietinkin sit tiiviisti mun tyttöjen kanssa Helsingissä ja kavereitten kanssa kotipuolessa. Myös mun paras ystävä tuli käymään Suomeen mikä oli aiiivan upeeta ja olo vähän helpotti.

Noihin aikoihin myös mun äiti löys itelleen talon ja mä pakkasinkin osan mun tavaroista äidin hoiviin, koska mun lento Saksaan olikin sit jo 21. päivä lokakuuta. Siinä missä äiti muutti pois, piti munkin vähän keräillä kamojani ja miettiä mitä teen mun hevoselle ja näin päin pois. Mun vikat viikot Suomessa oli melko rankkoja ja jätin pari ihmissuhdetta sellaseen jamaan etten tosiaankaan tiedä mitä mä teen jos ja kun meen takas Suomeen.  Onneks kuitenkin mun rakkaimmat oli ihanan rohkaisevia ja ihania ylipäätään, mikä toisaalta helpotti lähtemistä.

Lokakuun lopulla mä sitten suuntasinkin tänne Saksaan ja asettauduin aloilleni, mikä on vieny multa oikeestaan koko loppuvuoden. Oon ollu täällä melko pitkään mutta mä oon saanu hyvin vähän aikaseks - vasta viimesen kuukauden aikana oon yrittäny hankkia itelleni kavereita ja oon saanu päähäni että haluun jäädä tänne opiskelemaan. Onneks mä tuun hirveen hyvin toimeen mun perheen kanssa ja rakastan olla täällä tosi kovasti, eikä mulla oo ollu koti-ikävää missään vaiheessa. Toki, ikävöin mun perhettä ja ystäviä ja hevosta aivan äärettömästi, mutta se ei oo sellasta ikävää että haluaisin väkisin tulla kotiin. Täällä Saksassa judosta on tullu mulle tosi tärkee juttu - en siis oo ite menny sekaantumaan tähän harrastukseen, mutta mun perheen toisiks vanhin tytär on aivan huippuhyvä ja oon meidän judokoululla hyvin rakastettu ja viihdyn siellä mielettömän hyvin.

Vietin myös yhen viikonlopun Nepetan luona, missä vietin myös joulun. Kyseinen kartano ja kaikki on mulle ihan täydellinen rentoutumispaikka ja Nepetan perhe on aivan mahtava. Oon aivan rakastunu siihen... miljööseen ja siihen ettei siellä oo lapsia, kaikella rakkaudella.

Mun 2011 oli siis täynnä isoja muutoksia - valmistuin koulusta, kävin edellisiä kesiä enemmän töissä, mun vanhemmat eros, minkä takia äiti muutti pois kotoa, mä seurustelin ja erosin, ajoin ekaa kertaa elämässäni ojaan, olin erossa mun parhaasta ystävästä ekaa kertaa yli kuukauden, muutin pois kotoa ja vieläpä ulkomaille vieraaseen perheeseen... Aika paljon kaikkea ja melko rankkojakin asioita, mutta mulla on ollu myös tosi paljon hienoja ja onnellisia hetkiä ja jollain tapaa tää vuosi oli tosi hyvä. Kaukana tasapainoisesta ja rauhallisesta ja helposta, mutta nyt tiedän miten vahva oon ja mihin kaikkeen pystyn ja ymmärrän myös sen et kaikki ei oo niin yksinkertasta saatika helppoa mutta kaikesta pääsee yli.

2012 ei tuu olemaan helpompi vuosi näillä näkymin, mutta tasapainoisempi. Mulla on myös niin hienoja juttuja edessä, kuten maaliskuussa viikon loma Suomessa, Lontoon reissu mun rakkaimpien tyttöjen kanssa huhtikuussa, kielikurssi ja toivottavasti yliopisto, kavereiden ylioppilasjuhlat Suomessa, mahdollinen loma Ranskassa/Espanjassa kesällä.... Mulla on siis hienoja asioita edessä mitä odottaa.