You're like a shot of pure gold

Heippa!

Eipä joo palailtu eilen... Mä heräsin aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ja söin kolumbialaisen aamupalan Angelan, Din ja öhh... Navidin kanssa? Navid on Angelan unkarilainen kaveri joka oli vaan jossain aamu kuuden ja kymmenen välissä ilmestyny tonne ilman että mä olin tietoinen asiasta.

Anyways, mä sitten lähinkin viettää mun jäätävän krapulan kanssa päivää mun viikonloppukotiin Zutphenin lähelle, ja vaikka oonkin ajanu sinne melko monta kertaa onnistuin jotenkin mystisesti eksymään siinä matkan varrella koska mulla ei ollu TomTomia messissä, mutta en mä ajanu kun sellaset 10-15min pitempään.

Mä vietin tosi, tosi ihanan ja rennon lämpimän päivän ja kuuntelin N:n uskomattomia juttuja sen elämästä. Mä rakastan tätä noin 60 vuotta vanhaa naista aivan äärettömästi. En oo ikinä tavannu niin vahvaa, itsenäistä ja persoonallista ihmistä kun N, ja sillä riittää niin käsittämättömiä tarinoita ettei oikeesti oo tosi. Mä kuuntelen niitä juttuja aina niin innostuneena että mä saankin kuulla niitä kaikkein jännittävimpiä juttuja mitä N:lle on tapahtunu ja joka kerta kun käyn niin saan kuulla vaan jännempiä ja jännempiä juttuja. Tällä kertaa sain kuulla mm. N:n sukulaisesta, jolla oli kotona kaks lemmikkipuumaa, kakaduja ja apinoita. Mä en koskaan lakkaa ihmettelemästä ton naisen elämänkokemusta...

N tosiaan paranteli mun hurmaavan krapulan mikä aiheutu mun ja Angelan lauantai-illan johdosta. Mulla ei oo ollu vähään aikaan noin hauskaa, tosin mä en myöskään muista millon mulla ois viimeeks ollu ton sortin krapula... Haha mut joo tosiaan me lähdettiin vasta vähän ennen yhtä yöllä Nijmegenin yöelämään kun oltiin haettu Angelan kaveri Di junalta, tuhottu sit yhteistuumin puoltoista pulloa vodkaa ja katottu Madagaskar. Me oltiin yhessä ihanassa pubissa ja sit käytiin välissä yhellä klubilla missä soi vähän eri musa mut ihmiset oli vähän tylsempää sorttia niin mentiin takas sinne pubiin. 

Toi pubi oli aivan huippupaikka huolimatta siitä et siellä oli keski-ikä varmaan kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä se ois mun menoa hidastanu. Tapasin muutaman unelmien miehen (niinhän mä aina) joista yhden kanssa meenkin todennäkösesti treffeille johonkin väliin tässä viikolla jahka se kerkee toipumaan tän illan Queen's Day juhlinnoista ja mä viittiin taas näyttää ihmiseltä. Tänään tääl ois kaikkialla hirveet juhlinnat, vähän niinku vappuna Suomessa, mutta hjoo, mua kiinnostus vetelee jossain tuolla pohjamudissa, joten mä oon kotona, syön jätskiä ja katon telkkaria mikä on mulle täysin toimiva ratkasu. Mua laiskottaa! 

Kaikkein lempparein mulla oli kyllä tossa lauantai-iltana se, kun mentiin ekaa kertaa tonne pubiin. Oltiin kävelemässä sisälle, kun portsari pysäytti mut Angelan ja Dianan mennessä eeltä. Mä rupesin kaivaa papereita niin mun ei tarvinnukaan näyttää niitä... "Eieieieiei, mut piti vaan pysähtyy kattoo sua ku oot niin kaunis, mee ihmeessä sisälle!"

I wanna stay up all night

Hollaaaa!

Mä lähen ihan just illastaa mun kaverin Angelan kanssa vaihteeks ja me lähetään kans tutkimaan Nijmegenin yöelämää. Mua vähän huolestuttaa tää reissu, koska me ollaan varattu kaks 0,7l pulloa vodkaa (mä niin toivon ettei ees avata toista) ja mun pitäis huomenna ajaa 60km Zutpheniin ja 60km takas illalla.... Ehh. Mä niin rakastan näitä mun kuningasideoita!

Mut oon oikeesti tosi innoissani, Angelan kanssa on aina ihan älyttömän hauskaa ja me ollaan kaksistaan niin aivottomia et tekee hyvää varsinkin kun noista mun tytöistä on vähän vierotusoireita. Angela on ihan mahtava, se on niiiin mun kanssa samalla linjoilla miehistä ja se buustaa mun egoa kaiken aikaa ("Sophie toi mies hymyili sulle, toi mies tuijottaa sua, näitsä miten toi iski silmää sulle") ja me nauretaan ihan koko ajan. Lisäks Angela laittaa mulle parhaillaan jotain hyvää ruokaa, mikä tekee tästä vaan paremman jutun.

Huomiseen!

My heart beats for London town

Nyt mä laitan meidän Lontoon reissun pakettiin! Mä heitinkin jo tohon edelliseen juttuun muutaman kuvan mitkä on otettu Lontoosta, mut tässä nyt on muutama lisää!

Me siis lähdettiin yhessä 6 muun tyttösen kanssa Lontooseen. Tää on ollu meidän unelma abouttirallaa siitä lähtien kun me ollaan tavattu (miinus mun BFF jonka kanssa oonkin ollu jo Lontoossa 2007 ja joka ei tuntenu noita tyttöjä entisestään) ja nyt kun mä sain tälläsen superidean joskus ööh viime vuoden puolella että hei kuka lähtee mun kanssa kattoo McFlyta niitten uudelle kiertueelle niin mulla olikin sit yhtäkkiä 6 tyttöä tulossa messiin! Mä sit hommasin meille 7 keikkalippua, kämpän ja lennot hoiti sit kukin itekseen, tai siis lähinnä niin että mä ja mun rakas BFF mentiin kahestaan täältä Lontooseen ja loput 5 tulikin sit keskenään Helsingistä.

Meidän kämppä tosiaan oli Victoria-stationilta viiden minsan kävelymatkan päässä mikä oli ihan täydellistä. Alunperin meidän piti olla Gants Hillissä Pohjois-Lontoossa, mutta sit yllätyksenä tulleen kylppärirempan takia me mentiinkin sit tonne Westminsteriin mikä oli ihan mieletöntä, lukuunottamatta sitä et sen seurauksena meillä oli yks huone ja kylpyhuone vähemmän... Mut me pärjättiin vallan mainiosti, vaikka ajoittain ei meinannu oikeen mahtua kävelemään ja aamuisin aina vähän kesti! Ja verhotangot saatto tulla alas kiinnityksineen päivineen eräs aamu.

Keskiviikko meillä oli lähinnä sellasta iisiä olemista Hannan kanssa kahestaan ennen kun tytöt tuli illalla. Me taidettiin käydä sillon kaupassa sit illasta ja mennä jopa kohtuuajoissa nukkumaan! Torstaina kun kaikki heräs sit melko aikaseen, me käytiin Oxford Streetillä tekemässä pientä shoppailua siinä kaatosateessa, etittiin epätoivosesti jotain kivaa lounaspaikkaa kunnes päädyttiin läpimärkinä Garfunkel'siin mistä me kaikki tykättiin aika paljon! Mä en oo ikinä varmaan eläessäni ollu niin sateen kastelema kun tollon... Ja me käytiin Disney-kaupassa, mikä oli ehkä taas paras hetki mun elämässä.

Perjantaina me sit oltiinki reippaita, käytiin kiertää turistijuttuja (Big Ben, Trafalgar Square, King's Cross), saatoin saada kolme miesmyyjää hajoomaan totaalisesti kirjakaupassa ("Oh but no, those are the ugly ones!")  ja sit jossain vaiheessa me eksyttiin takas kämpille et kerettäis ajoissa McFlyn keikalle HMV Hammersmith Apolloon! Mä voin sanoo et mä tykkäsin tosta venuesta ihan mielettömästi, se oli niiiin kotoisa ja rakastin niitä pitkiä baaritiskejä ja mukavia samettituoleja ihan äärettömästi. Puhumattakaan tosta keikasta, mä oon ollu neljällä McFlyn keikalla ja toi oli ehdottomasti mun lemppari niistä. Oon ollu Greatest Hits -, Radio:Active -, ja Above the Noise -kiertueilla ja ne on kaikki keikat ollu Wembleyllä. Mä rakastin tota settilistaa, meidän supermakeita istumapaikkoja, poikien soittotaitoo ja asennetta ja energiaa ja sitä faktaa et olin siellä mun niin monen rakkaan ystävän kanssa.

Lauantai meillä menikin siinä kun meidän kaveri Anni tuli Portsmouthista moikkaamaan meitä poikaystävänsä kanssa. Me kierreltiin ekaks Oxford Streetillä ja me ostettiin Sallan kanssa One Direction -mukit mistä oon niin ylpee ettei mitään! Me sit lähettiin puolen porukan kanssa lounastaa Victoriaan ja käymään kaupassa. Illalla suunnattiin ihan melkein tien toisella puolella olleeseen pubiin missä meillä menikin koko ilta tyhjentäessä baarin siideri-, smirnoff ice - ja tequilavarastoja... Me oltais vielä haluttu mennä homobaariin mutta jouduttiin sit myöhemmin sinne kävellessä vanhan herrasmiehen avulla et se oli remontin takia suljettu!

Sunnuntaina me otettiin kaikki iisisti ja maanantaina me kerettiin vielä lounastaa tossa meidän lähipubissa ennen kun mun piti napata juna Gatwickille ja lennellä kotiin!

Mun mielestä toi oli varmaan paras reissu minkä oon ikinä tehny. En ois halunnu ollenkaan tulla kotiin, oisin voinu olla ikuisuuksia mun ystävien kanssa kiertelemässä Lontoota ja ihmettelemässä ja kattomassa telkkaria kasassa sohvalla ja nauramassa huonoille jutuille. Mulla oli niin älyttömän ihanaa ja hauskaa ja olin niin onnellinen et tänne Saksaan tuleminen oli vähän slap in the face. Eikä yhtään helpottanu mun kaveri-ikävää....

Mutta toivottavasti me päästää pian taas takas ja kerkeisin sillä kertaa nähdä mun irlantilaista kaveria! 

Tell me, did the wind sweep you off your feet

Jos nyt sit vähän ilosemmissa merkeissä!

Mun pitäis jaksaa edelleen käydä kaikki abouttirallaa tuhat Lontoon kuvaa läpi ja valkata lempparit. Oon facebookkiin kerennykin postailla parikyt mun lemppareista mut kauhee kun en mä vaan jaksa käydä noita kuvia läpi, saatika sit ladata flickriin koska oon muutenkin post-london-depressionissa ja mulla on ihan jäätävä ikävä mun tyttöjä....Enkä oo vieläkään uskaltanu kattoo keikalta otettuu videota missä Danny soittaa Walk In The Sunin koska sen pari kertaa mitä oon yrittäny niin oon päässy kahen minsan kohalle ennen kun rupee itkettää.

Mä tässä oon tänään ollu vaihteeks tekemättä mitään hyödyllistä (no oon mä kyllä viihdyttäny itteeni One Directionin haastatteluilla mut sitä ei varmaan lasketa hyödylliseks) mikä on johtanu siihen et pätkäsin mun otsatukasta varmaan viistoista senttiä pois ja nyt se on tällänen.

To be honest, mä jopa tykkään siitä, huolimatta siitä että tuskailen jo nyt sen poiskasvattamista ja pinnisotaa ja sitä miten ei-iloissaan mun rakas äiti tulee olemaan.

Mun viikonloppusuunnitelmat oli kutakuinkin se et oisin viettäny mun viikonlopun mun viikonlopputädin luona ja lähteny Amsterdamiin juhlimaan Queen's Dayta, mutta mun hostperhe lähtee asuntovaunuilemaan ja koska ne tarvii jonkun pitämään huolta koirasta ja hevosista niin mä lupauduin nyt jäädä sit kuitenkin vahtimaan taloa. Mä oon toisaalta tosi helpottunut et mun ei tarvii lähteä Amsterdamiin koska en vaan kertakaikkiaan tällä hetkellä jaksa mitään jäätävää ihmisrykelmää jostai kaikki on karmeessa kännissä ja aineissa ja sit mun pitäis jaksaa pysyä hereillä jonkun pari vuorokautta, no thanks. Tuun olee onnellisempi ja hyväntuulisempi kotona punaviinin kanssa. Oon kuitenkin lupautunu näkee Angelaa lauantaina ja sunnuntaina meen varmaankin käymään mun viikonlopputädin luona. Mä niin mielelläni oisin siellä yötä, mut en oikeen voi jättää tota meidän hauvaa yksin kotiin niin pitkäks aikaa ja sen mukaan ottaminen ei tuu kuuloonkaan. Mua harmittaa, koska sit noi seuraavat viikonloput on vähän sellasia et mun viikonlopputädillä on jäätävä häslinki niitten mun edellisessä postauksessa mainittujen häitten takia ja oltiin sovittu tästä kauan aika sitten ja nyt en sit oikeen voikaan lähteä. Puhuin sen kanssa tänään btw 1h 51min puhelimessa - ja mä luulin etten kykene enää tollasiin puhelinmaratoneihin. Yeah right.

Mut ei tässä mitään, riemuitsen siitä et voin kattoo vaikka mitä telkkariohjelmia koko viikonlopun eikä kukaan voi valittaa mulle miten huonoja ne on tai siitä etten mee ulos tupakkaa pidemmäks ajaks! Ja se että voin mennä ihan millon haluun ja juoda viiniä vaikka päivällä ja käydä kylvyssä vaikka kolme kertaa päivässä ja sit olla käymättä pari päivää jos ei vaan kertakaikkiaan huvita. Oi tätä onnea ♥

(JA VOIN HUUDATTAA ONE DIRECTIONIA 24/7 ISOISTA KAJAREISTA)

You know I'll be your life, your voice, your reason to be my love

Mä oon takas kotona. Yksin.

Se fiilis kun oot ollu eka 5 päivää sun yhden parhaan ystävän kanssa Saksan kodissa ja sit 6 päivää vielä viiden (+1) rakkaan tytön kanssa Lontoossa saattaa saada sut siihen pisteeseen et vähän itkettää kun pääset Saksan kotiin tietäen et hitto vie taas ne ihmiset on parin tuhannen kilsan päässä ja sä vaan rakastat niitä kaikkia päivä päivältä enemmän. Meidän reissu oli niin too good to be true ja mä niin toivon et voidaan ottaa toi uusiks joku kaunis päivä.

Mä avaudun varmasti vielä lisää tosta reissusta tässä lähipäivinä ja McFlyn superupeesta keikasta (supermegafoxyawesomehot jos siihen tullaan!) ja näin mut nyt en vaan pysty.

Sain tänään kans viestii koululta et mun pitää lähettää niille vielä lisää papereita enkä kyllä to be honest oo ihan varma mitä haluun.

Mä niin toisaalta haluisin jäädä tänne koska oon just saamassa mun elämästä kii täällä ja haluaisin nähdä millasta se olis vielä sit kun pääsisin opiskelee. Mun hostperhe on mulle enemmän kun hostperhe ja oon oppinu rakastamaan näitä lapsia ja mun hostvanhempia aivan äärettömästi ja tunnen oikeesti olevani osa tätä perhettä ja näitten elämää täällä. Mulla ei oo hirveesti kavereita mut oon täällä pääpiirteittäin onnellinen ja tosi tasapainoinen. Mun sukulaiset ja perheystävät asuu lähellä ja mä haluaisin niin kovasti olla osa mun Saksan sukua.

Toisaalta haluaisin lähtee johonkin toiseen maahan ja kokeilla olla ilman mitään turvaverkkoja ja hoitaa asiat itekseni. Mua himottaa aivan äärettömästi lähtee Skotlantiin opiskelemaan Human Ontologya mikä ois mun unelmien täyttymys. Mä vaan en tiedä miten kestäisin olla ilman minkäänläistä turvaverkkoo.

Ja sit taas haluaisin mennä takas Suomeen. Haluaisin olla lähellä mun ystäviä, nähdä niitä sillon kun siltä tuntuu ja tietää sen et aina kun on heikko hetki niin on joku jonka luo mennä. Haluaisin päästä mun perhejuhliin ja nähdä miten mun isän koiranpennusta tulee iso hieno hauva. Haluaisin viettää mun hevosen viimeset vuodet sen lähellä ja tietää et sit kun se hetki tulee päästää irti niin että oon parin tunnin etäisyydellä siitä. Jos joku mun perheestä sairastuu, haluaisin olla lähellä ja tukena ihan fyysisestikin.

Mä vaan en tällä hetkellä oikeen nää itteeni missään ja tää tuntuu tosi rankalta. Mä en oikeesti tiedä mitä mä haluan mun elämältä enkä osaa päättää missä tärkeysjärjestyksessä asiat on mulle.

Tiedän ettei mitään tarvii päättää nyt, eikä mitään tarvii lyödä lukkoon sillä meiningillä et jos nyt päätän jotain niin sen tarvii olla niin koko mun loppuelämäni.

Mulle jo teettää nyt vaikeuksia valita mun perheystävien häitten ja mun ystävien ylioppilasjuhlien välillä. Molemmat on asioita jollasia en tuu koskaan ikinä elämässäni kokee toista kertaa, ja tää tekee asiasta vielä vaikeempaa.

PS. Näin tänään Mr. V:tä ja olin about pyörtyä taas vaihteeks kerran. Jestas, miks ihmisten pitää olla noin komeita ja hymyillä mulle ja tuijottaa mua silmiin siihen malliin et jos se pyytäis mua räjäyttää ydinpommin niin tekisin sen? Mä en kestä!!! (Varsinkaan sen yläkroppaa mitä sain taas tänään ihailla... Dear God, vannon ettei tollanen täydellisyys ees oo inhimillistä.)

But I would touch you in all the right places if you want me to

(Mä hihittelen täällä itekseni tolle otsikolle, mä rakastan McFlyta just sen takia et ne on tehny ite omasta biisistään pilabiisin... Mikä on vielä mun mielestä aivan järkyttävän hauska, tottakai)

Mut heippa! Mulla on ollu vähän kiire viime päivinä, tai no ei oikeesti oo ollu mut kai sitä voi itelleen uskotella ihan mitä lystää. Mä oon yrittäny toipua tästä mun flunssasta keskinkertasella menestyksellä (mä en edelleenkään voi poistuu tästä talosta ilman nenäliinoja) ja nyt oon vaan innoissani siitä et saan tänään illalla mun yhden parhaimman ystävän tänne muutamaks päiväks! Ja nyt laitanki pari kuvaa mun huoneesta kerta siivosin täällä (mulla ois kuva siitä miltä tää näytti ennen siivoomista mut ehkä jätän sen näyttämättä etten aiheuta mitää sydänkohtauksia)

Ootan tosi innoissani Lontoota meidän pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja sain jopa tänään varattua lentolipun takas Lontoosta kotiin... Ai miten niin oon ajoissa? Mun oli tosiaan tarkotus tulla junalla, mutta koska toi junalipun hinta oli abouttirallaa sama mitä lentolipun hinta ellei kalliimpi ja mulla ei ollu pienintäkää intoo lähtee kuudelta aamulla tai jotain muuta vastaavaa yhtä naurettavaa.

Tiiättekö muuten millon on elämä surullista? Sillon kun raahaat kassalle muutaman dvd:n (jotka on laatua Bridget Jones, Valentine's Day, Järki ja tunteet sekä Downton Abbeyn eka tuottari...) ja se vanha nelikymppinen kassatäti kattoo sua niin supersäälivästi ja hymyilee surullisesti ja sit vielä sanoo et toivottavasti mulla on kivaa noita leffoja kattoessa. Hanna laitto ton naisen todennäköset ajatukset aika hyvään pakettiin; "ne on varmasti miettiny et monta kissaa sul on kotona ja ootko koskaa nähny miestä"

Mut se kassanainen nyt ihan väärässäkään ollu, kerkesin tossa eilen kahlata Downton Abbeyn ykköstuottarin läpi (mikä nyt ei oo vaikeeta, 7 about tunnin jaksoo) ja mä oon niin rakastunu. Mä oisin ihan samantien menossa naikkariin Matthew Crawleyn kanssa, ihan vaikka sen takia et sillä on niin siniset silmät et meinaan aina hukkua niihin. Ja no, mä nyt vaan rakastan komeita miehiä jotka puhuu jonkun sortin aksentilla mikä tulee Brittien saarilta. Mä oon kans kehittäny jostain jonkun sortin jutun irkkuaksenttia kohtaan, mut siitä syytän ihan vähän Niall Horania. Ihan vähän vaan. 

Noi housut on varmaan mun lempparihousut vähään aikaan, mä löysin noi H&M:ltä puoleen hintaan ja oon aika rakastunu. Noi on lievästi haaremit, ohutta collegea ja maailman mukavimmat housut ehkä ikinä. Mä oon jopa kerenny liikkuu noilla jo julkisilla paikoilla ja mä voin sanoa et noi kiinnittää jonkun verran huomiota......

Oon kuunnellu taas ihan liikaa McFlyta ja One Directionia, mä oon vaan niin rakastunu. Mä ootan edelleen sitä päivää et joku normaali ihminen saa mut tuntee tän sortin tunteita näin kovina... Haha en oikeesti, mulle riittää nää miehet ihan näinkin, aina turvallisen välimatkan päästä.

Mut mä jatkan nyt mun rakkaan ystävän oottelua ja hysterisointia, palaillaan joskus! 

PS. Mä en kestä. Ekaks ne laulaa ja on poikabändissä ja hengailee huvijahdilla ja nyt ne vielä opettelee surffaa? Tai ainakin kaks niistä. Mä en kestä. Ja sit mun pitää mennä ja löytää vielä pari ihanaa kuvaa missä ne on ilman paitaa.... Shoot me now.

Tell me I'm a screwed up mess, that I never listen listen, tell me you don't want my kiss

Mä kerkesin kirjottaa pitkän postauksen mut tottakai blogger päätti hävittää sen jonnekkin bittiavaruuteen (kirjotin jo eka brittiavaruuteen, mulla vissiin oo ollu mitään muuta kun lontoo ja brittimiehet koko päivän päässä....)

Oon tosiaan edelleen aivan jäätävän hirveessä flunssassa, yskin kaiken aikaa ja mulla on vähän dingdongolo mutta kyllä tää on jo parempi kun esim. sunnuntaina millon mulla oli krapula ja sit vielä tää superflunssa päälle, pisti mut lähinnä toivoo pikasta kuolemaa.

Mulla oli superkiva lauantai-ilta parin muun aupairin ja yhen muuten vaan ihanan meksikolaisnaisen kanssa. Meillä oli tosi hauskaa, juotiin ihan liikaa viiniä ja syötiin ihan liian hyvin ja naurettiin niin paljon et mulla oli oikeesti vatsalihakset ihan hävyttömän kipeenä sunnuntaina. Oon myös saattanu avautua joskus muutaman viinilasillisen jälkeen siitä miten paljon rakastan miehiä ja noi on kaikki nauranu ittensä kuoliaaks...

Oon innostunu tässä kipeillessäni lukee taas ihan hulluna fanfictionii ja oon onnistunu hukuttaa itteni One Direction -slashiin siihen malliin et mä oon itekin innostunu kirjottaa ja oon ihan hullun intona tästä. Mä kirjotin eilen melkeen 4000 sanaa ja tänään oon kerenny lisää jo 1000 sanaa ja suunnittelen kirjottelevani illalla vielä pari tuntia koska haluun saada ton valmiiks.

Oon muutenkin ollu vähän hullun intona One Directionista, tää mun rakkaus niita kohtaan vaan kasvaa kaiken aikaa. Mä tosiaan oon seurannu niitten menestystä jo ihan sieltä Xfactorin Judge's housesta lähtien ja mulla on aina ajoittain niin hirveitä ylpee mama -fiiliksiä ettei mitään.

Tosin ne äidilliset fiilikset katoo hyvin nopeesti ja vaihtuu toisenlaisiin, vähän eritavalla lämpimiin fiiliksiin kun kattelee tälläsii kuvia....

Yep, mikään vaan ei tunnu olevan parempi juttu kun puolialaston, lihaksikas mies. Siis ihan oikeesti, mitkä noi Harryn V-lihakset on?! (mulla ei oo hajuakaan mikskä niitä oikeesti kutsutaan mut kun kattoo noita kuvia niin KETÄ KIINNOSTAA?!!)

Mä jätän teidät näihin tunnelmiin ja katon vielä kerran iCarlyn One Direction-jakson. Ihan vaan noitten söpöläisten takia.

Steal some cover share some skin

Tää on niin mun tuuria.

Oon koko viikon iloinnu et jee lauantaina pääsen illallistaa kavereitten kaa ja jee ihanaa ihmisten ilmoille ja uusia ihmisiä - oon muistuttanu lähinnä koiranpentua sillon kun mami tulee kotiin.

Arvatkaa kaks kertaa iskikö muhun eilen illalla seiskan aikaan joku maailman kamalin flunssa joka vaan tuntuu pahenevan koko ajan. Mä aivastelen, mun nenä vuotaa kun Niagara, mua koskee joka paikkaan ja mulla on joku jäätävin päänsärky jota pidän ees jonkun sortin kestettävän tasolla 600mg Buranan voimin. Nää mun parhaat kaverit (aka Iittalan HEL2012-muki ja nenäliinat) auttaa kans vähäsen.

Mä tässä yritän pohtia jaksanko/kehtaanko mennä illallistaa tässä kunnossa. Muuten ehkä kehtaisin, mut tää mun nenän vuotaminen on ihan holtitonta. Toisaalta, mä kävin suihkussa ja pesin hiukset, mikä on multa mitalin arvoinen suoritus sillon kun oon kipeenä....

Katottiin eilen muuten kaks ekaa jaksoo Game Of Thronesista ja mä oon ihan rakastunu. Mun piti ruveta kattoo tota sillon kun se alko ja mun nyt on pitäny alottaa sen kattominen tässä kaiken aikaa, mut se oli vähän vaativaa noitten muun about 10 tv-sarjan rinnalla. Nyt sit mun hostäidin sisko oli ostanu ekan kauden ja ruvettiin eilen kattoo sitä ja se on ihan huippu! Mä tykkään HBO:n sarjoista muutenkin ja Game of Thronesissa on mun mielestä tosi paljon HBO:lle tyypillisiä juttuja, mut tää on mun mielestä parempi kun True Blood.

Katotaan saanko itteni kerättyä tästä. Mä en haluais jättää tätä illallista väliin mut se nyt vaan edellyttäis multa ensinnäkin siistien vaatteitten päälle pukemista, autolla ajoa, kauppareissua ja sit mun pitäs jaksaa olla vielä hurmaava ja kiva.... Katotaan. Mua kyllä oikeesti vähän houkuttelis kans toi GOT:n jatkaminen ja oma sänky. Tosin toi mun dinneri ois sen verran aikaseen et oisin varmasti jo ysin aikaan kotona.

I could be a gentleman, anything you want

Mä veikkaan et toi on mun kolmas Justin Bieberin Boyfriend-biisin lyriikoista lainattu otsikko. Noup, mä en oo suunnitellu ikinä luopuvani mun rakkaudesta Biebsiin, se on vaan ihan liian söpö tän puumanaisen makuun.

Mulle ei kuulu mitään muuta jännää kun elämän fiilistelyy. Mun soittolistalla on tällä hetkellä vissiin 10 biisiä ja on ollu varmaan viimeset kaks viikkoo enkä oo aatellu vieläkää vaihtaa, musiikki on vaa vähän liian hyvää at the moment.
 
Mä tein tänään tuhojani kun päätin käydä aamusten salitreenien jälkeen tossa meidän kylän kosmetiikkakaupassa ja ainokaisessa halppisvaatekaupassa. Toi kosmetiikkaputiikki on niin petollinen, mä vaan aina onnistun kiikuttaa sieltä tavaraa ulos vaikka kuinka paljon, mut sillä on jotain tekemistä kyllä sen kanssa et täällä on kaikki niin paljon halvempaa ja valikoimaa enemmän. Mä tänään erehdyin pysähtyy hajuvesihyllyn eteen ja hieraisin pariin kertaan silmiäni kun Puman Flowing-hajuvesi oli 8,95€. Suomessa päälle parikymppiä? Tsekkasin tota lähinnä sen takia et mun BFF käyttää tota tai ainakin käytti vielä lukiossa, mä lämpenin tänään enemmän Adidaksen bodyspraylle (jolla oli hintaa kai 5,99€?) ja söpölle pinkille kynsilakalle!

No se söpö kynsilakka ja mun hurmaavan meikitön naama!

Ja sit mä erehdyin siihen saakelin vaatekauppaan mikä pursuili ihania värejä ja mä onnistuin täyttää vaatekaappiini parilla ihanan pirteellä t-paidalla, uusilla collegehousuilla ja niillä saakelin leveelahkeisilla farkuilla, ja näillä en tarkota niitä koko jalasta leveitä farkkuja vaan niitä saakelin ysärifarkkuja mitkä on tiukat reisistä. Me sanottiin niitä trumpettifarkuiks ala-asteella... Mut mä vaan niin nään ne kesällä mun Havaianaksen flipfloppien ja löysän topin kaverina! En kyllä ikinä varmaan tuu käyttää niitä mun Helsingin supertyttöjen eessä, ne varmaan sais slaagin.

Nyt mä vaan lähinnä ootan et meidän talo täyttyy, mun hostäidin sisko on tulossa miehensä ja kolmen poikansa kanssa tänne, Lexien kaveri on jo täällä ja viikonlopun aikana mun hostäidin naurettavan komeen pikkuveljen pitäs kans ilmestyy tänne ihanan tyttöystävänsä kanssa! Toi pikkuveli on niin naurettavan komee et viimeeks kun näin sen, se ilmesty judokisoihin, mä katoin sitä nopeesti ja totesin itekseni et vitsi toi näyttää tosi tutulta, ihan ku jostain leffasta - ennen kun tajusin kuka se on.

Mulla oli kans tänään suunnitelmissa siivota mun huone, joka on edelleen ihan räjähdyksen jäljiltä koska mä en oo vieläkää varsinaisesti purkanu tota mun matkalaukkua Suomen jäljiltä. Oon kyllä tyhjentäny sen lattialle ja heittäny sinne millon mitäkin kerran käytettyjä vaatteita kun en oo jaksanu taitella niitä kaappiin... Ihanaa.

Just niitä päiviä kun laitoin kaikki lempipaidat päälle samaan aikaan ja jalassa mulla on mukavuusfarkut = yhtä kokoo liian isot.

Oon ollu koko päivän ihan perjantaifiiliksissä ja kerkesin jo riemuita et huomenna nään taas Angelitaa mut sit tajusinkin et on torstai ja masennuin ihan vähän. Mut nopeesti toi hassunhauska perjantai menee, ja tänään saan sitäpaitsi taas juoda viiniä! Oon hei ollu sunnuntaista asti juomatta viiniä, koska oon päättäny etten juo arkisin, mutta viikonloppuisin ja lomilla saan! Tsekatkaa tätä selkärankaa.

Ja haaveilkaa vaan niistä laadukkaista kuvista, niitä saatte seuraavan kerran Lontoon jälkeen kun mun järkkärit omistavat kaverit on valokuvannu tätä linssiludee ees vähän. 

You're my cryptonite, you keep making me weak

Moikka!

Voin jo nyt sanoo ettei mulla oo mitään asiaa. Oon vaan taas nyt niissä fiiliksissä et mun elämä on vaan niiiin ihanaa ettei mitään! Lauantaina meen Angelitan luo illallistamaan sen kavereiden kanssa, ens viikolla saan jo mun parhaan ystävän tänne ja tähän aikaan kahen viikon päästä oonkin jo Lontoossa! Sen jälkeen onkin sit mun lomaviikonloppu mun äidin ystävän luona, mistä jatkankin sit Queen's Day juhlintoihin Amsterdamiin, ja sieltä takas tullessa onkin jo sit seuraavana viikonloppuna Angelitan läksiäiset ja sit toukokuussa mulla on suunnitelmissa reissu Frankfurtiin sukulaisten luo, sit kohta onkin jo kesäkuun alku millon pääsen Suomeen viideks päiväks ja sit nyt oon puhunu mun hostäidin kanssa et menisin melkolailla koko heinäkuuks Suomeen mistä oon jo nyt niin innoissani etten kestä! Sit elokuussa mun Saksan suvulla onkin sukujuhlat mistä oon tosi innoissani.

En oo nyt yhtään varma siitä miten mun tulevaisuus on syyskuusta eteenpäin, riippuen siitä hyväksytään mut kouluun Hollannissa vai ei (mä avaan tätä aihetta joskus enemmän) ja haluunko mä nyt ylipäätään jäädä tänne vai en (tää nähdään sen jälkeen kun tuun Suomesta takas tänne, riippuen siitä miten hirveenä onnistun aiheuttaa draamaa sen kuukauden aikana Suomessa mitä oon kesällä siellä....) mut sen näkee sit. Mä oon jo vähän suunitellu et jos en pääse kouluun lähen Etelä-Afrikkaan hetkeks syksyllä.

Nyt heitän pari mun kuunnelluinta biisiä viimesiltä päiviltä! Jeah, mä oon edelleen rakastunu Darren Crissiin (ja Matt Bomer on kuumin tv-veli ikinä!) ja mä edelleen rakastan Tyler Wardin covereita (ja KÄSIVARSIA) superisti. Mä oisin laittanu tähän kans I-HA-NAN Justin Bieberin uuden biisin nimeltä Boyfriend, One Directionin akustisen version niiden One thing -biisistä ja Jason Mrazin Freedom Songin mut koska asun Saksassa en pysty näkee yhtäkään näistä videoista. Tuun niin itkee verta kun Justinin Boyfriend-musavideo tulee ulos enkä pysty kattoo sitä.





Oon tässä muuten kattonu Gleen ykköstuottaria ja oon niin rakastunu Jesse St. Jamesiin/Jonathan Groffiin ettei mitään rajaa. Siis oonhan mä aina ollu ihan heikkona siihen mut jotain rajaa, mä oon ihan heikkona joka kerta kun se tulee ruutuun. Mun pitää niin ostaa Gleen kakkostuottari koska ahh kakkostuottarilla Jesse on niin ihana ettei mitään.

Hellou!

Mulla on ollu nyt pari tosi kivaa päivää ja oon kyllä ihan fiiliksissä taas elämästä. Vaihteeks.

Mä olin eilen treffailee yhtä kolumbialaista aupairii Nijmegenissä ja oon enemmän tai vähemmän rakastunu.

Ekaks, Angelita on maailman ihanin ja sulosin tyttö (no okei nuori nainen, se on mua 4 vuotta vanhempi!!) jolla on maailman kauneimmat ruskeet silmät, täydelliset hampaat, pienet pienet sirot kädet ja se nyt on ylipäätään niin pieni ja sulonen etten kestä. Ja sillä on i-ha-na aksentti! Me höpöteltiin eilen sellaset 7 tuntii yhtä soittoa ja juttua meillä ois riittäny vaikka miten pitkään, mulla on pahanmoinen girl crush päällä.  Meillä klikkas samantien ja harvoin kyllä oikeesti oon tykästyny johonkin tyttöön noin nopeesti. Meillä on jo vaikka mitä suunnitelmia tälle ajalle kun se on vielä täällä, ollaan mm. menossa Queens Daynä Amsterdamiin ja se on niin esittelemässä mua sen kolumbialaisille miesystäville jotka saa kuulema luvan opettaa mulle salsaa. Ja Angelita on just niitä egoa buustaavia kavereita, jonka mielestä joka toinen hollantilainen mies kattelee mua sillä silmällä.

Tokaks, mä oon jotenki ihan hurahtanu tohon Hollannin puoleen Oon ollu nyt täällä kuitenkin 5kk ja sit eilen olin Nijmegenissä ja mä vaan rakastuin niin kovaa. Nijmegenin keskusta on aivan äärettömän ihana ja siellä on tosi paljon kaikkia ihania kahviloita ja ravintoloita ja pubeja ja niiiiin paljon komeita ja ihanan ystävällisiä miehiä että mä oon ihan heikkona.

Kolmanneks, mä olin tänään Lexien judokisoissa ja näin pitkästä aikaa yhtä mun lempparicoacheista meidän salilta ja tottakai se oli ihana oma flirtti ittensä. Lisäks oon päättäny taas et mä niiiiin tuun edistyy mr. V:n suhteen ennen treenien kesätaukoo...