Mut heippa! Mulla on ollu vähän kiire viime päivinä, tai no ei oikeesti oo ollu mut kai sitä voi itelleen uskotella ihan mitä lystää. Mä oon yrittäny toipua tästä mun flunssasta keskinkertasella menestyksellä (mä en edelleenkään voi poistuu tästä talosta ilman nenäliinoja) ja nyt oon vaan innoissani siitä et saan tänään illalla mun yhden parhaimman ystävän tänne muutamaks päiväks! Ja nyt laitanki pari kuvaa mun huoneesta kerta siivosin täällä (mulla ois kuva siitä miltä tää näytti ennen siivoomista mut ehkä jätän sen näyttämättä etten aiheuta mitää sydänkohtauksia)
Ootan tosi innoissani Lontoota meidän pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja sain jopa tänään varattua lentolipun takas Lontoosta kotiin... Ai miten niin oon ajoissa? Mun oli tosiaan tarkotus tulla junalla, mutta koska toi junalipun hinta oli abouttirallaa sama mitä lentolipun hinta ellei kalliimpi ja mulla ei ollu pienintäkää intoo lähtee kuudelta aamulla tai jotain muuta vastaavaa yhtä naurettavaa.
Tiiättekö muuten millon on elämä surullista? Sillon kun raahaat kassalle muutaman dvd:n (jotka on laatua Bridget Jones, Valentine's Day, Järki ja tunteet sekä Downton Abbeyn eka tuottari...) ja se vanha nelikymppinen kassatäti kattoo sua niin supersäälivästi ja hymyilee surullisesti ja sit vielä sanoo et toivottavasti mulla on kivaa noita leffoja kattoessa. Hanna laitto ton naisen todennäköset ajatukset aika hyvään pakettiin; "ne on varmasti miettiny et monta kissaa sul on kotona ja ootko koskaa nähny miestä"
Mut se kassanainen nyt ihan väärässäkään ollu, kerkesin tossa eilen kahlata Downton Abbeyn ykköstuottarin läpi (mikä nyt ei oo vaikeeta, 7 about tunnin jaksoo) ja mä oon niin rakastunu. Mä oisin ihan samantien menossa naikkariin Matthew Crawleyn kanssa, ihan vaikka sen takia et sillä on niin siniset silmät et meinaan aina hukkua niihin. Ja no, mä nyt vaan rakastan komeita miehiä jotka puhuu jonkun sortin aksentilla mikä tulee Brittien saarilta. Mä oon kans kehittäny jostain jonkun sortin jutun irkkuaksenttia kohtaan, mut siitä syytän ihan vähän Niall Horania. Ihan vähän vaan.
Noi housut on varmaan mun lempparihousut vähään aikaan, mä löysin noi H&M:ltä puoleen hintaan ja oon aika rakastunu. Noi on lievästi haaremit, ohutta collegea ja maailman mukavimmat housut ehkä ikinä. Mä oon jopa kerenny liikkuu noilla jo julkisilla paikoilla ja mä voin sanoa et noi kiinnittää jonkun verran huomiota......
Oon kuunnellu taas ihan liikaa McFlyta ja One Directionia, mä oon vaan niin rakastunu. Mä ootan edelleen sitä päivää et joku normaali ihminen saa mut tuntee tän sortin tunteita näin kovina... Haha en oikeesti, mulle riittää nää miehet ihan näinkin, aina turvallisen välimatkan päästä.
Mut mä jatkan nyt mun rakkaan ystävän oottelua ja hysterisointia, palaillaan joskus!
PS. Mä en kestä. Ekaks ne laulaa ja on poikabändissä ja hengailee huvijahdilla ja nyt ne vielä opettelee surffaa? Tai ainakin kaks niistä. Mä en kestä. Ja sit mun pitää mennä ja löytää vielä pari ihanaa kuvaa missä ne on ilman paitaa.... Shoot me now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti