Mulla on nää viimeset pari viikkoo ollu sen sortin kaaosta ettei mitään rajaa. Mun äiti oli täällä muutaman päivän, mä tosiaan kävin niissä unelmahäissä jotka oli niin unelmahäät ettei mitään ja nyt toivun vähän edelleen niistä.
Me vietiin tosiaan jo perjantaina meidän tavarat hotellille (joka oli täynnä n. 13-vuotiaita jalkapalloilijoita....) ja illallistettiin jo paikalle tulleiden vieraiden ja hääparin perheiden kanssa. Me illallistettiin keskellä metsää junaradan varrella ihanassa ravintolassa ja juteltiin ja tutustuttiin toisiimme, mikä oli mulle suuri bonus sinänsä koska mä tunsin tuolta vaan ihan oikeesti morsiamen perheen ja that's it, niistäkään en ollut tavannu kaikkia (edes morsianta.....) ennen. Mä kerkesinkin tutustua melko hyvin jo sulhasen nuorempaan veljeen tona iltana, mikä oli sinänsä hyvää tuuria että meidät oltiin seuraavana päivänä illallisella istutettu vierekkäin. Me ajettiin vielä illan päätteeks morsian, sulhanen ja kaaso kotiin, mikä oli jo sinänsä melko iso kunnia!
Meillä oli seuraavana aamuna kirkko ja sen jälkeen cocktail-tilaisuus, ja illalla sit vielä erikseen iltajuhla. Mulla ei loogisesti oo kuvia kun molemmista mekoista jotka mulla oli päällä, koska välissä siis piti käydä vaihtamassa vaatteet ja illalla päällä piti olla iltapuku. Mulla oli päällä päivällä tommonen decoration, mun enon ostama mekko ja illalla sit mun wanhojen tanssien mekko, mistä olin hyvin hyvin iloinen. Mä en ikinä kuvitellu et saisin laittaa ton taas päälleni! Ja keräsin sillä sen verran (sekä hyviä että huonoja) katseita, että noh, oli se sen arvosta.
Itse vihkiminen oli äärettömän kaunis ja onnellinen eikä noi hääjuhlat olleet yhtään huonommat. Päivän tilaisuus oli äärettömän kaunis auringonpaisteessa ja illan tilaisuus oli ihanan hienostunut ja tunnelmallinen, bestmanit piti molemmat aivan ihanat puheet ja muutenkin voin sanoa että koko häät oli niin unelmahäät etten tiedä miten tollasista voi laittaa enää paremmaksi.
Mä olin äärettömän onnellinen siitä että sulhasen veli escorttasi mua noi pari päivää äärettömän tunnollisesti. Me oltiin siitä nuorimmasta päästä häissä eikä siellä tainnut hirveesti muita parikymppisiä ollakaan. Mä tapasin myös äärettömän monta muuta herrasmiestä jotka tanssitti mua vaikken osannukaan tanssia ihan niinkun ois pitäny ja mun juoma- ja savuketilanteesta pidettiin loputtoman hyvää huolta ja samaten siitä ettei mulle vaan tulis kylmä. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä että mitä naisten kohteluun tulee niin en tosiaankaan tiedä liikunko vaan hyvissä piireissä, vai onko oikeesti miehet tällä ton sortin herrasmiehiä mihin oon törmänny, sama se oliko ne viistoista vai viiskymmentä.
Illan vitsi oli kutakuinkin se etten mahtunu mun mekon kanssa kaikkiin vessoihin ja mun korsettia jouduttiin löysäämään koska olin lähellä pyörtyä kun se "vähän" painoi illallisen jälkeen. Se että pidät sun n. 6-7kg mekkoa yllä korsetilla ja yrität syödä illallista ja vielä sen päälle vähän istua ei varsinaisesti toimi. Noi mekot ei nimittäin oo tehty istumista varten! Mutta pidin varsin hurmaavana sitä että pari miestä kutsu mua koko illan Cinderellaksi.
Ja meitä viihdytti myös suuresti se herrasmies joka tuli silinteri päässä ilmoittamaan mulle ja sulhasen veljelle et meidän pitää oikeesti ettiä jostain huone koska meidän flirttailu on niiiiiiin ilmiselvää että se huoneen hankkiminen ois aiheellista. Huono vaan että mun escortilla valitettavasti oli tyttöystävä ja mä yritän vielä pitää jonkunlaista arvokkuutta yllä! Ja kyseinen silinterimies ei varmaan kerenny nähdä mua kaikkien muitten herrasmiesten kanssa, koska mä tiedän olevani just niitä naisia et jos pidän jostain miehestä ihan ulkonäöllisesti tai vaikka vaan ystävänä niin flirttailen äärettömästi, halusin niistä sitten jotain tai en. Mä koen olevani vaan ystävällinen!
Me tanssahdeltiin vielä morsiamen isän kanssa jonnekin kuuteen saakka, kunnes istuuduttiin vielä keittiöön juomaan kahvia puol kahdeksaan saakka. Kerkesin jopa nukkua tunnin kaaduttuani sänkyyn kaheksalta, mutta oli se sen arvoista. Noi häät oli ehdottomasti niin unelmahäät, kaikki sujui aivan täydellisesti, morsian oli kauneuden perikuva ja koko hääpari niin onnellinen ja kaikki oikeestaan oli vaan niin onnellisia ja mä en kestä, mä en pysty ees puhumaan noista häistä ilman että mun kasvoille leviää ihan valtava hymy!
Oon aivan äärikiitollinen että mut kutsuttiin tonne, ja rehellisesti sanottuna ei yhtään harmita etten menny Suomeen. Ehdottomasti yks mun elämäni parhaista päivistä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti