kietoa tahdon sinut vällyihin nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan

Hellou!

En oo loogisesti tehny mitään muuta kehittävää kun fiilistelly Suomee pari viimestä päivää.

Tää vuos on opettanu mulle et rakastan mun Suomee tosi kovaa vaikka Suomen talvi ei sovi mulle yhtään, vaikka suomalaiset ärsyttää mua (käyttäisin tuttua v-sanaa jos kehtaisin) epäystäväisyydelllisyydellään ja silla faktalla et niillä harvoin on käytöstapoja, mut sit taas toisaalta.....

Ekaks, rakastan mun suomalaisia ystäviä ja perhettä. Siinä missä mun kaverit täällä on kaikki melko, no, tiukkiksia kaikin puolin, mitään ekstemporee ei voi tehä vaan kaikki pitää suunnitella kaks viikkoo aikasemmin eikä näillä oo mitään käsitystä oikeesta alkoholinkäytöstä, mun suomalaiset kaverit on rennoimpia alkkiksia mitä tiedän. Niille voi aina soittaa ja sanoo et hei, puol tuntii ja Amarillon terde ja ne on siellä venaamassa sua. Jos on huono päivä ja tekee mieli vetää pullo viiniä ja viistoista kaljaa baarissa, niin aina löytyy joku joka tulee messiin, ihan sama onks niillä seuraavana päivänä yheksältä aamulta duunia vai ei. Ne kiroilee, ne tulee mun kaa alasti saunaan ja niitten kaa voi hengailla pikkareissa ja bändipaidassa ilman et ketään kiinnostaa. Ja ku kaikki suomalaiset on muutenkin niiiin laid back verrattuna saksalaisiin.

Toiseks, oon löytäny rakkauden suomenkieleen. Oikeesti, mikään ei oo ihanampaa kun et voi puhuu niiiin nopeesti kun haluu (mun kaverit tietää et puhun nopeesti ja paljon) ja sit kun niitä ärriä voi rullata ihan miten haluu eikä tarvii ettii sanoi ja kaikkein parasta on se kun tietää 50 kirosanaa ja pystyy käyttää puolia niistä kahen minuutin sisällä. En usko et missään muussa kielessä on niin paljon kirosanoja kun suomenkielessä. Ja nyt kun oon vuoden kuunnellu hollantia ja saksaa, niin suomi kuulostaa tosi soljuvalta ja musiikilta. Rakastan puhuu suomee nykyään ihan älyttömästi.

Kolmanneks, Suomen kesä. Joo, kesäkuussa sataa vettä ja on kylmä, mut heinäkuu.... Rakastan. Eniten rakastan sitä ku kömmin himaan 5 aikaan aamulla, aurinko on ylhäällä, pimeetä ei oo oikeestaan ollukaa ja lokit laulaa ja kaikki on vaan niin hiljasta. Kaikkialla on niin paljon värejä ja ne värit on niin kauniita ja sit ku on lämmin ja suomalainen ukonilma, oi jee, parempaa en tiedä. Ja kun Suomessa kesällä ilma on niin pehmeetä ja ihanaa ja vaikka mitä, en kestä.

weheartit.com

Neljänneks, vesi. Mä oon kasvanu Saimaassa melko kirjaimellisesti ja mulla on niin ikävä sitä kun kaikkialla on vettä ja se miltä vesi tuoksuu ja mikä se fiilis on kun istut järven rannalla aamuyöstä ja kuulet vaan luonnon ja vesi on niin tyyntä et pystyt peilaa ittees siitä ja niin lämmintä ja pehmeetä.... Ja veneily, mä rakastan veneitä ja sitä fiilistä kun istut veneen keulassa ja se tuuli ja lämpö ja vesi ja kaikki. Mä rakastan.

Oon kans oppinu arvostaa sitä hiljaisuutta, sitä miten näkee tähdet, sitä miten paljon tilaa meillä on Suomessa, sitä miten voin ratsastaa mun hevosella metsässä, miten kaikki vaatetus on hyväksyttävää kaikkialla, sitä et Suomesta saa kunnollista siideriä, sitä miten Suomessa pitää aina mennä ulos röökille, sitä et Suomessa tulee radiosta suomenkielistä musaa ja sitä kamalaa suomalaista huumoria, mikä järkyttää Länsi-Eurooppalaisia yli kaiken (kerroin mun kavereille täällä niitä kuuluisia vauvavitsejä ["Mikä on hauskempaa kun kuollut vauva tehosekottimessa?"] ja ne ei oikeen arvostanu) ja sitä miten kaikki on vaan niin helppoo ja kaikki on onnellisia kesällä.

Ikävä ja alle kolme viikkoo.