tiistai 15. toukokuuta 2012

pull me like a bass drum

Laitetaan mun vikat päivät nopeeseen listaan ilman mitään höpöhöpökuvia, palaan niihin joskus huomenna ehkä!

  • Mut pyydettiin jeesaa meidän alueen isoihin judokisoihin. Jos ei hälytä kelloja, tsekatkaa tää. Nimimerkillä tiedossa ois 10 tuntia pisteiden kirjaamista, lisäyksenä saakelinmoinen porukka lihaksikkaita, jäätävän komeita miehiä sikspäkkeineen oottelemassa mun kuolaavia katseita (oon anyway menossa kattomaan vaikkei mun apua ehkä tarvitakaan)
  • Se fakta, että mun hostperheen 10v tytär Lexie sano ettei se haluu tulla mun mukaan koska se pelkää et rupeen pussailee kaikkien komeitten miesten kanssa ja se ei haluu et mulla ois jotenkin vaivaantunu olo siitä et se seisoo vieressä, ei sen takia et sitä jotenkin häiritsis. 
  • Mulla pitäis olla huomenna treffit, mut mä en jotenkin yhtään ihmettelis jos ne peruuntuis. 
  • Mä oon tällä hetkellä siinä pisteessä et kadehdin mun kavereitten terassipäivityksiä Suomesta, kadehdin joka saatanan valokuvaa jonka ne postaa Suomesta, meinasin ruveta itkee kun katoin tänään tän videon missä mun yks lempparimies, tanskalainen muusikko Christopher on Helsingissä ja antaisin mitä vaan et pääsisin äkkii Suomeen. 
  • Mun perheen vanhimmat tytöt päätti just et mulle täydellinen mies ois Game of Thronesin Tyrion Lannister eli se maailman sarkastisin kääpiö minkä persoonallisuuden kanssa menisin kyllä naikkariin vaikka samantien. Siitä kääpiöosasta en oo ihan varma.
  • Mulla on jäätävä Louis Tomlinson -syndrooma menossa mun pukeutumisen kanssa. Oikeestaan 1D-syndrooma. En oo käyttäny mitään muuta housuja kun chinoja vähään aikaan, ja raitapaidat ja bleiserit on jotenki vallottanu mut. 
  • Mun hostäiti on edelleen yhtä ihana enkä tiedä miten mun pitäis selvitä ilman sitä ikinä. 
  • Viimeisenä muttei vähäisempänä mun judokaverit (eli ne nelikymppiset vanhemmat) on vihdoin tajunnu miks ihmeessä istun tuolla sen 8h viikossa. En oo viimeseen muutamaan kertaan kuullu mistää muusta kun siitä et mun pitäis pyyhkii kuolavana suupielestä pois. Ja ne joka kerta jos sanon et "I enjoy it here" tai "I'm just enjoying the view" tai jotain tollasta mä kuulen vaan loputtomasti siitä miten mä tosiaan vaan nautin parikymppisistä lihaskimpuista. 
  • Johon liittyen mun armaat ystävät kysy multa tosta viikonlopusta ja kun sanoin et TOTTAKAI autan, Peter (joka on parin judolapsen isä) sano "No tottakai, sullehan se nyt on vaan tarpeeks että siellä on yli 18-vuotiaita parikymppisiä miehiä, ihan sama miten vanhoja ne siitä ylöspäin on, kunhan vaan löytyy se sixpack ja hurmaava hymy. Istut koko päivän siellä hymyilemässä niille ja pyyhkimässä suupieliäs, mikäs sen parempaa!" sellasella äänensävyllä et kuulosti lähinnä siltä kun se ois kertonu lähtevänsä kauppaan ostamaan maitoa. Musta on ihannoitavaa miten noi on oppinu ymmärtää noi prioriteetit mun elämässä.
That's it for now, palataan taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti